tiistai 17. tammikuuta 2017

Sessioita, komiteoita ja ekskursioita eli ICOM in 24. yleiskokous ensikertalaisen silmin

Kuvat ja teksti: Kirsi Ojala
”Aika mahtavaa,” oli ensimmäinen ajatukseni, kun pääsin Milano Congressin isoon saliin kuulemaan ICOMin yleiskokouksen avajaispäivän pääpuhujia. Vaikka puhujat, kuten Christo tai Orhan Pamuk videollaan olivat ajatuksia herättäviä, minun on myönnettävä, että kaikkein suurimman vaikutuksen teki se, että suuressa salissa oli koolla yhtä aikaa lähes kaikki noin 4000 konferenssiin osallistuvaa kollegaa. Ennen konferenssia en ollut kovin syventyen ajatellut ICOMin globaalia ulottuvuutta, mutta mielestäni se kiteytyi kirkkaasti key note -puheita ja eri sessioiden esitelmiä kuunnellessa. Luksusta taas oli se, että sain nauttia erilaisista luennoista ja esitelmistä vapaasti vailla oman esityksen tai komiteatyöskentelyn tuomia vastuita.


Yleiskokous tauolla

Osallistuin COMCOLin (kulttuurihistorialliset kokoelmat) ja ICFAn (taidehistorialliset kokoelmat) yhteisisin sessioihin ensimmäisenä päivänä. Toisena päivänä siirryin kuuntelemaan teknologia- ja tiedemuseoiden komitean (CIMUSET) esitelmiä ja aloitin myös sessio-shoppailun, jota jatkoin myös kolmantena konferenssipäivänä. Tarjontaa oli paljon, ja session tai yksittäisten esitelmien valinta tuotti välillä päänvaivaa. Yksi kiinnostavimmista sessioshoppailun tuloksista oli kuulla Iso-Britannian Museums Associationin omaan käyttöönsä uudistamista eettisistä säännöistä. Brittien päivittämissä säännöissä on päästy ehkä hieman lähemmäksi käytännön museotyötä kuin voimassa olevissa ICOMin eettisissä säännöissä. Onnistuin jopa nappaamaan jaossa olleista lehtisistä omani, mutta päivitykseen voi tutustua myös verkossa: https://www.museumsassociation.org/ethics/code-of-ethics Kenties Suomen museokentälläkin jatkuu Jyväskylän museologian seminaarissa avatut keskustelut eettisten sääntöjen tiimoilta.
Kolmen päivän Milanon MiCossa istumisen jälkeen koitti hyvin ansaittu komiteoiden retkipäivä, jolloin osallistuin CIMUSETin ohjelmaan, vaikka oma komiteani onkin COMCOL. Onneksi myös off-site -päivän valinta oli joustavaa, sillä Italian teolliset kulttuuriperintökohteet menivät (työmatkalla kun oltiin) kirkkaasti ohi linnojen taidekokoelmista (joihin tutustun kyllä mielelläni vapaa-ajallani).Matkasimme Milanosta ensin noin tunnin Bergamon suuntaan, Trezzo Sull’Addaan ja Crespin tekstiilitehtaan ja työväen asuntomiljööseen, Taccanin toiminnassa olevaan vesivoimalaan ja edelleen Iseo-järveltä koilliseen, Camonican laakson Cedegolon vesivoimamuseoon, joka kuuluu neljän teollisuusperintö- ja työväenmuseoiden Musil-verkostoon: http://www.musilbrescia.it/english/ilmusil/default.asp
Trezzo Sull’Addan tekstiilitehdas perustettiin 1900-luvun alussa ja pian tehtaanjohtaja herra Crespi päätti, että työntekijöille on rakennettava kunnolliset asuintalot, ja asuinpaikkaa olisi tietenkin kutsuttava Crespin kyläksi (Villagio Crespi D’Adda). Kussakin talossa asui kaksi tai kolme perhettä ja tehtaan työväen terveydestä huolehti lääkäri. Tehtaassa työskenteli myös väkeä, joka asui tehdasyhteisön ulkopuolella, mutta heille yhteisön edut saatikka sama palkka ei kuulunut. Nykyään Crespin kylässä on noin 300 asukasta, mutta tehdas tuottanut viimeiset farkkukankaat muutama vuosi sitten. Yli sadan vuoden takaista tehdasarkkitehtuuria ihaillessa ja tyhjissä halleissa kierrellessä alkoi mielikuvitus lentää, mitä kaikkea seinät ovatkaan nähneet. Tehtaan portilla kello oli pysäytetty tehtaan sulkemisaikaan, vähän vaille viisi. Tulevaisuus on avoinna, mutta ensimmäinen valokuvanäyttely ja pienoismalli ovat jo avoinna yleisölle. Joka tapauksessa Crespin tehdas on osa mielenkiintoista eurooppalaista teollisuushistoriaa.
Villagio Crespi D’Addan tehdasyhteisön asuinrakennukset, joita vartioi tedas ja kirkko.
Suljetun tehtaan kelloportti näyttää aikaa, jolloin tehdas suljettiin.
Vesivoimaloissa olikin paljon tuttua, pitäähän Tekniikan museo auki Voimalamuseota Vanhankaupunginkoskella Helsingissä. Etenkin Taccanin toiminnassa olevaan voimalaan oli kiinnostava tutustua, sillä siellä tehtailija Crespin suosikkiarkkitehdin luomassa miljöössä eletään tiukasti nykyhetkessä.
Cedegolon vesivoimamuseo otti nälkäiset retkeilijät mitä parhaimmalla tavalla vastaan. Vaikka olimme aikataulusta myöhässä, saimme nauttia lounaaksi paikallisia herkkuja viinin kera kaikessa rauhassa, ennen erinomaista luentoa sveitsiläisestä maisema-arkkitehtuurista ja näyttelyihin tutustumista. Viva l’Italia!
Viimeinen ICOM-päivä sujukin jo vuosilomaa kohden lasketellen retkellä Piemonten kumpuilevissa maisemissa ja runsaasta ohjelmasta nauttien: pyhiinvaelluskulttuuria, autuaan hymyn huulille nostattavaa ruokaa (mikä sai myös unohtamaan konferenssijärjestäjän tarjoamien lounaspakettien tuottaman mielipahan) sellomusiikkia 1700-luvun musiikkipalatsissa, vierailu talonpoikaisiin viinikellareihin (ei viiniä tarjolla tai myytävänä) ja kirsikkana muhkean ICOM-kakun päällä piipahdus aitoon aatelislinnan, jonka nykyinen omistaja kertoi sivumennen, että linna on ollut hänen suvullaan 900 vuotta.
Noin viikko Milanossa ICOM-tunnelmissa oli huikea kokemus ja toi myös aiemmin kaukaiselta tuntunutta ICOMin kansainvälistä työtä tutummaksi. Kyllä se jäsenkortti taitaa vaan merkitä enemmän kuin ilmaisia sisäänpääsyjä jäsenmuseoihin.

Kirsi Ojala
Tekniikan museo

maanantai 16. tammikuuta 2017

Museokokoelmat osana ICOM Milano konferenssia 

Kuvat ja teksti: Riitta Kela


Kokoelmatyön näkökulmasta ICOM 2016 konferenssin anti oli ylitsepursuava. Valikoimaa, näkökulmia, kuunneltavaa ja keskusteltavaa riitti. Myös kaikki keynote-puhujat toivat hyvin esille museotyön yhden lähtökohdan, kokoelmat. Ainakaan se ei jäänyt epäselväksi, että ICOM:n museoammattilaisten keskuudessa kaikkialla maailmassa korostetaan edelleen kokoelmien merkitystä yhtenä keskeisenä museotyön lähtökohtana.

Konferenssikeskus


Heti osana avajaisjuhlallisuuksia Bernice Murphy, ICOM:n uuden juhlajulkaisun Museum Ethics and Cultural Heritage toimittaja, oli kokoelmatyön keskeisimpien kysymysten äärellä. Hän kysyi, mihin kokoelmien esineet oikeastaan kuuluvat, mikä on kokoelman elämänkaari ja millaisista sidoksista kokoelmat kertovat. Hän myös muistutti, että esineet kokoelmissa tulisi nähdä aina kokonaisuutena kertomassa suuremmasta, ei yksittäisinä artefakteina.

Afrikkalaisen näkemyksen kokoelmatyöhön tuonut keynote-puhuja ministeri Nkaudu Luo Sambiasta palasi samaan kokoelmien merkityksen teemaan, mutta ehkä vähän perinteisemmin äänenpainoin. Hän totesi moneen kertaan, että afrikkalaiset haluavat omat kokoelmansa palautettavan takaisin kotiseudulleen. Esineiden merkitys identiteetille ja ihmisten kokemuksille, yhteisöjen itseisarvolle on tärkeä!

Orhan Pakum keynote-puheenvuorossaan taas korosti arkipäiväisiä esineitä ja ihmisten tarinoita. Hän peräänkuulutti tavallisten tarinoiden arvon ymmärtämistä, pienten esineiden kokoelmia, pieniä museoita, pieniä, mutta suuria tarinoita. TAKO:n innokkaana arkipoolilaisena tämä puheenvuoro oli kyllä mukavaa vahvistusta oman vuosien aikana muodostuneen kokoelmakäsityksen yhdelle pääajatukselle. Pienistä tarinoista syntyvät usein ne ikimuistoisimmat museokokemukset!

Koko seminaarin aikana kokoelmatyötä käsittelevissä puheenvuoroissa törmäsi usein tuttuun, kotoisan ajankohtaiseen ja samaan, mitä suomalaisissa museoissa omassa arjessamme koko ajan teemme. Tutut teemat kokoelmatyössä vaikuttavat hyvin erilaisissa kulttuurisissa konteksteissa. Melkein kaikesta huomasin, että tätä olemme Tampereella jo kokeilleetkin. Osa on muodostunut pysyväksi toiminnaksi, osasta on jo luovuttukin:
- sharing & caring together
- participatory collecting
- how to make collections more open
- golden triangle of collection, connection and cooperation
- cultural mapping (Wikimedia, editathons, workshops)
- digital landscapes
- smart and embedded museums
- content and connectivity
- personal memories as a part of collection significances

Eli yhteisöt ja yhdessä kumppanien kanssa tekeminen oli kyllä monissa kokoelmatyötä käsittelevissä puheenvuoroissa esillä! Osallistaminen, nykydokumentointi yhdessä, kokoelmien avaaminen ja saavutettavuuden parantaminen, sosiaalisen median ja paikkatiedon ottaminen osaksi kokoelmatyötä, ja digitaalisten aineistojen sisällyttäminen osaksi kokoelmia olivat kaikki vahvasti esillä ainakin COMCOL:n ja ICFA:n yhteisissä sessioissa Art collecting and the sense of place: an integral and integrated approach towards arts, other heritages and collecting. 

ICFA:n ja COMCOL:n kokouksessa

Tämän lyhyen reissuraportin loppuun vielä taloustieteilijä David Thorsbyn taloustieteen näkemys kokoelmista, kun kuulijana ja taloustieteilijän tulkitsijana on kokoelmaihminen: Museon taloudellinen arvo voidaan jakaa ekonomiseen ja kulttuuriseen arvoon. Kulttuurinen arvo ilmenee yleisesti kokoelmissa ja se mitataan kokoelmista tuotettuina palveluina. Siinäpä se, kokoelmatyön kaksi tärkeintä puolta - kokoelmat ja miten saamme ne yhteisöjen käyttöön!
Riitta Kela, kokoelmapäällikkö, Tampereen museot

Matkaraportti Milano: Maija Kasvinen

Museoammattilaiset maailmaa parantamassa

 

Kesäinen lomareissu Italiaan vaihtui sujuvasti asiareissuksi osallistuessani ICOMin yleiskonferenssiin Milanossa heinäkuun alussa. Osallistuminen kyseiseen konferenssiin oli minulle ensimmäinen laatuaan ja lähdin matkaan ilman selkeää käsitystä siitä, mitä tuleman pitäisi. Konferenssi alkoi osaltani rennoissa merkeissä: saapuessani Milanoon sain tietää Museo Nazionale Scienza e tecnolgia Leonardo da Vincissä järjestettävästä Cult Nightistä. Nakattuani kimpsuni hotelliin suuntasin kohti tätä tieteen ja teknologian museota. Cult Night osottautui hyvin suosituksi tapahtumaksi: ilmaisen sisäänpääsyn lisäksi tarjolla oli erilaisia tanssi- ja musiikkiesityksiä, ruokaa ja juomaa, vaikuttavaa esineistöä ja hulppeita saleja. Erityisen mieleenpainuva oli ruokaan ja ruoantuotantoon keskittyvä näyttely, joka pedagogisin videoin ja tekstein kertoi ruoantuotantoa mullistaneista keksinnöistä. ICOMin harmaita huopakasseja vilahteli väkijoukossa runsain määrin, mutta erityisen ilahduttavaa oli huomata että Cult Nightin olivat ottaneet omakseen kaikenlaiset ihmiset vauvasta vaariin. Museo oli elävä oivalluksen keskus, jossa sekottui tieto, olut ja hiki.


Tieteen ja teknologian museon Cult Nightissa ruokatrekkatrendi oli selvästi esillä

Seuraava päivä alkoi ilmottautumisella ja tutustumisella 256-sivuiseen ohjelmaraamattuun. Avauspuheenvuoroon sisältyi mm. Ekonomisti David Throsbyn presentaatio, joka käsitteli museoiden arvoa ja argumentointia museotoiminnan tärkeydestä. Thronsby jakoi museoiden arvon useisiin, (lähes) konkreettisiin arvoihin, joilla voidaan kommunikoida museoiden merkittävyyttä maailmassa, jossa talouden numerot ovat päättäjien äidinkieli.


Kulttuuriekonomisti David Thronsby esitelmöi mittareista ja arvoista museoissa

Päivä tarjosi lisäksi paljon keskustelua museoiden sosiaalisesta vastuusta ja merkittävyydestä. Carla Prat Meksikosta painotti museoiden vastuuta historian väärinkäytösten esiintuomisessa ja ”ihmisoikeuksien kulttuurin” luomisessa. Pratin puheenvuoroa edelsi Työväenmuseo Werstaan johtaja Kalle Kallion puheenvuoro, joka kirvoitti yleisöltä runsaat naurut Kallen kertoessa Lenin-museon mittavasta remontista ja asettaessaan kiistellyn hallitsijan uudenlaiseen valoon. Päivän mittaan kiertelin lukuisissa esityksissä ja sukkeloin eri komiteoiden järjestämien tilaisuuksien välillä. Koko komiteajärjestely oli minulle entuudestaan melko vieras ja pääsinkin tietämättömyyteni varjolla tutustumaan eri osastojen toimintaan. 

Carla Prat Meksikosta painottaa museoiden sosiaalista vastuuta

Ohjelmaa riitti pitkälle iltaan itse kokouskeskuksessa ja vielä senkin jälkeen. Puheenvuorojen jälkeen suuntasin yhteispohjoismaalaiseen vastaanottoon kuulemaan eri maiden komiteoiden yhteistyösuunnitelmista. Puheiden lomassa herkuteltiin viinillä ja suupaloilla ja tutustuttiin kollegoihin. Ilta jatkui vielä kaupungin tunnetuimmassa nähtävyydessä, tuomikirkko Duomossa konsertin merkeissä. Mielenkiintoinen päivä täynnä uusia tuttavuuksia, luentoja ja nautiskelua.

Carla Prat Meksikosta painottaa museoiden sosiaalista vastuuta

Jälkeenpäin kokouksen antia summatessa mieleen nousivat erityisesti uudet tuttavuuden ja ne puheenvuorot, joissa puhuttiin museoiden sosiaalisesta roolista. Sosiaalisen roolin voi nähdä kahtijakoisena: toisaalta museoiden tulee tuoda esiin historian tapahtumia ja tuoda yhteet ihmiset eri sukupolvien ja jopa vuosisatojen yli - liittää kertomukset osaksi laajempaa jatkumoa, antaa eväitä paremman yhteiskunnan rakentamiseen. Toisaalta museolla voidaan nähdä olevan hyvin konkreettinen sosiaalinen rooli ihmisten yhteentuomisessa tässä ajassa. Museot ovat julkista tilaa, jossa on mahdollisuus kohdata ihmisiä eri taustoista. Kenties museoiden antamia sosiaalisen kohtaamisen mahdollisuuksia voisi verrata kauppakeskuksien aikoinaan antamiin sosiaalisen näyttäytymisen ja kanssakäymisen mahdollisuuksiin. Museo henkii kulttuurista pääomaa, jota museokävijä voi täydentää samalla kun tapaa muita ihmisiä luontevasti ja ilman suoraa kontaktia. Museoiden muutos on ollut nähtävillä jo pitkään – toimintoja täydentää yhä useammin museokauppa ja -kahvila – ja museopedagogia painottaa keskustelua autoritäärisen opettamisen sijaan. Kohtaaminen on nostettu keskiöön.

Stedeljik museolla oli tärkeä sanoma ja upeat presentaatioslidet

ICOM konferenssi oli konkreettinen esimerkki sosiaalisuuden painotuksesta. Kohtaaminen erilaisten ihmisten kanssa, keskustelu, haastaminen ja omien ajattelumallien kyseenalaistaminen ja fyysisen paikan osoittaminen kaikelle tälle, on se, mitä tarvitaan niin museokentällä kuin muuallakin.

Carsten Höllerin järjestämä yhden päivän festivaali Pirelli Hangar Bicoccassa.

 Maija Kasvinen
kuraattori; nykytaide, julkisen tilan taide
Suomen kuraattorien yhdistyksen (SKY ry) puheenjohtaja

torstai 5. tammikuuta 2017

Matkaraportti: Milano - Kalle Kallio

Kenties kolmannella kerralla


Osallistuin ICOM:in yleiskokoukseen toista kertaa. Ensimmäisen kerran olin mukana Wienissä kesällä 2007 ja yhdeksän vuoden jälkeen uudestaan Milanossa. Konferenssit olivat perusrakenteeltaan varsin samanlaisia massatapahtumia, mutta oma osallistumiseni – se oli jalostunut. Sain Milanosta paljon enemmän irti, vaikka jälkikäteen ajateltuna jotain tekisin toisin. Sen sijaan että olisin kirjoittanut blogin tapahtuman huikeasta sisällöllisestä annista, päätinkin vertailla kokemuksiani vain käytännön kautta. Toivottavasti joukossa on joku käypä vinkki tuleville konferenssikävijöille!

Kun osallistuin Wienin yleiskokoukseen, olin ehtinyt työskennellä vasta viisi vuotta museoalalla valmistumiseni jälkeen. Kokemukseni museokonferensseista oli ohut ja lähdin liikkeelle turistipohjalta: rinkka selkään, halvin majoitus ja pyörin pääkallopaikalla alusta loppuun. Kiersin valtavan määrän museoita, kävelin kymmeniä kilometrejä, kuuntelin niin paljon esitelmiä kuin kerkesin ja osallistuin sattumanvaraisesti sosiaaliseen ohjelmaan. Vaikka käyntikorttini vaihtoivat kiitettävästi omistajaa, ei konferenssi kuitenkaan poikinut myöhempien vuosien kannalta kiinnostavia ammatillisia kontakteja tai yhteistyön alkuja. Kivaa tietysti oli, näin nähtävyyksiä ja kuulin mainioita puheenvuoroja, mutta jälkikäteen katsoen melko vaatimattomin tuloksin.

Milanossa asiat olivat jo aivan toisin ja valmistautuminen alkoi lähes kaksi vuotta aiemmin. Työväenmuseoiden järjestö Worklab ei toimi ICOM:in sisällä, mutta aloitimme syksyllä 2014 keskustelut yhteistyöstä tekniikanmuseot kokoavan CIMUSET:in kanssa. Koska konferenssin teemana olivat maisemat, sopi teollinen kulttuuriympäristö hyvin aiheeksi molemmille. CIMUSET:ille oli varattu oma luentosali kolmeksi päiväksi ja lisäksi järjestimme retken italialaiseen sisarmuseoon Bresciassa. Kävin itse varmistelemassa järjestelyjä jo edelliskesänä.

Syksyllä 2015 sorvasimme kutsun, jota levitettiin molempien järjestöjen kautta. Olin mukana arvioimassa papereita ja tarjosin myös menestyksellä omaa esitystäni ohjelmaan. Saimme vähän yli 50 ehdotusta, joista CIMUSET:in ohjelmaan voitiin ottaa 20 pidempää ja 10 lyhyempää esitystä. Taso oli Milanossa ehkä aavistuksen korkeammalla kuin pienemmissä konferensseissa, mutta silti ohjelmaan pääsivät jokseenkin kaikki, jotka laativat teemaan sopivan ehdotuksen ja ymmärsivät huomioida kutsussa mainitut painotukset. Lisäksi sessioille tarvittiin puheenjohtajat ja minulle lankesi vetovastuu yhdestä neljän paperin kokonaisuudesta.

Järjestöjen ohjelmakutsut julkaistiin kootusti yleiskokouksen sivuilta Call for Papers -otsikon alta. Olin Wienissä seurannut INTERCOM:in ohjelmaa ja huomasin, että heillä olikin kiinnostava ihmisoikeusteema Milanossa. Jos ensimmäinen paperini käsitteli Punaisen Tampereen kulttuuriperintöä, toisen paperin tein Lenin-museon uudistamisesta. Ja hupsista, kohta huomasin, että minulla oli samana päivänä kaksi esitelmää, yhden session puheenjohtaminen ja Worklabin hallituksen kokous!

Kun osallistuin ensimmäistä kertaa yleiskokoukseen, en ymmärtänyt ehdottaa esitelmää enkä oivaltanut osallistua kansainvälisen komitean oheisohjelmaan. Mikäli kansainvälisestä museotapahtumasta haluaa löytää mielenkiintoisia kontakteja ja uusia tuttavuuksia, minun mielestäni kannattaa keskittyä pienempiin teemaryhmiin ja tapahtumiin, joihin on valmiiksi valikoitunut samanmielisiä kollegoja. Pienissä ympyröissä on vaikeampi jäädä tuijottelemaan kengänkärkiään. Oma puheenvuoro avaa parhaiten ovia: ihmiset tulevat rohkeammin juttelemaan ja voi tutustua uusiin kollegoihin. Tällä kertaa seuraukset olivat tavattoman nopeita – puhuin samoista teemoista Belgradissa jo elokuun lopulla.

Kelvolliseen kansainväliseen esitelmään on pari hyvää nyrkkisääntöä. Vaikka puhuisi hyvää englantia, siihen ei parane luottaa. Omat vuorosanat kannattaa kirjoittaa paperille ja dioihin on hyvä upottaa riittävän suurella samoja asioita helpottamaan seuraamista. Hyvät kuvat ja nopeasti asiaan eteneminen on tärkeää tilaisuuksissa, joissa ihmiset seuraavat kymmeniä esityksiä. Koska puheenjohtajat voivat pitää aikataulusta ankarasti kiinni, tärkeintä asiaa ei pidä jättää viimeiseksi. Kaikki eivät halua vääntää vitsiä, mutta kevyellä huumorilla voi saada yleisön puolelleen. Ja on lohdullista muistaa, että surkeakin esitys jää paremmin mieleen kuin kokonaan pitämätön.

Milanossa olin yksi suomalaisista superosallistujista, jotka pysyivät koko ajan liikkeessä. Lasten tuliaisetkin piti hakea aikaisin aamulla aukeavasta lelukaupasta. Aika hujahti sessioissa, tapaamisissa kollegoiden kanssa ja oheisohjelmassa. Asuin edullisessa hotellissa metrolinjan varrella ja häivyin jo ekskursiopäivänä – Wienissä ehdin turhautua kuuntelemalla yleiskokousta, johon täysipainoisesti voivat osallistua vain valitut delegaatit. Olin siis hyvä työntekijä, joka osallistui maksimaalisen kustannustehokkaasti.

Juokseminen kahdessa komiteassa ei kuitenkaan täysin onnistunut, koska en ehtinyt kunnolla tutustua kummankaan ihmisiin. Liian tiukka ohjelma vei myös voimat. Kun brittikollega ehdotti ekskursion jälkeen neljäntenä konferenssi-iltana, että mentäisiinkö porukalla syömään, enpä vain enää jaksanut. Juuri tällaiset epämuodolliset tilaisuudet ja yhteinen ajattelu tuoppi kädessä olisivat kuitenkin parasta, mitä kansainväliset konferenssit voivat tarjota. Sopivaan mielentilaan ei kuitenkaan pääse, jos kuormittaa itseään liikaa ja ahnehtii vastuuta. Ehkä kolmannella kerralla osaan jo löytää kelpo tasapainon työn ja hauskanpidon välillä!


Kalle Kallio

Kirjoittaja on Työväenmuseo Werstaan johtaja ja Worklabin (International Association of Labour Museums) puheenjohtaja.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Digitalisoituvan museon monet kasvot

Mikä: 4th Muzeum@Digit –konferenssi ja F@IMP 2.0. –multimediafestivaali 22.-23. marraskuuta Budapestissa, Unkarin kansallismuseossa
Miksi: Kansainvälinen katsaus tietoteknologiatrendeihin ja innovatiivisiin sovelluksiin sekä digitalisaation haasteisiin museomaailmassa

Kuka: Carina Jaatinen, ICOM Executive Board / Näyttelypäällikkö, Espoon kaupunginmuseo


Konferenssi pähkinänkuoressa

Unkarin kansallismuseon, ICOM Unkarin ja AVICOMin yhdessä järjestämä Muzeum@Digit –konferenssi ja sen yhteydessä järjestetty F@IMP 2.0. –multimediafestivaali keräsivät Budapestin kansallismuseoon 22.-23. marraskuuta kolmisen sataa osanottajaa Unkarista, muualta Euroopasta ja vähän muiltakin mantereilta.
Kaksipäiväisessä konferenssissa nähtiin ja kuultiin lavea katsaus mahdollisuuksista ja haasteista, joita digitalisaatio tänä päivänä museoille, kirjastoille ja arkistoille aiheuttaa ja tarjoaa.
Tilaisuudessa puhuttiin mm. avoimesta tiedosta, kokoelmanhallintajärjestelmistä, avoimista arkistoista, historiallisista paikkatiedoista, dokumentoinnista, digitoinnista ja digitaalisten aineistojen säilyttämisestä sekä Europeanan kehittämisestä, mutta myös museoille kehitetyistä digitaalisista peleistä ja kokeellisista näyttelytuotannoista.
Konferenssin huipentuma oli audiovisuaalisiin ja digitaalisiin medioihin erikoistuneen AVICOMin järjestämä F@IMP 2.0. biennaali, jossa palkitaan museoiden parhaita filmejä, multimedioita ja muita digitaalisia tuotantoja.
Minulla oli kunnia edustaa konferenssissa ICOMin Executive Boardia, pitää konferenssin avauspuheenvuoro, toimia moderaattorina ja lisäksi sain ilon olla luovuttamassa F@IMP festivaalin erikoispalkintoa. 
Unkarin kansallismuseo
Isäntien kanssa: Vasemmalla Unkarin kansallismuseon johtaja ja ICOM Unkarin puheenjohtaja
Benedek Varga ja oikealla Dr János Tari, AVICOMin puheenjohtaja.

Digitalisaatio koskee kaikkia ja kaikkea

Avauspuheenvuorossani sain tilaisuuden pohtia omaa museoammatillista suhdettani digitalisaatioon ja sen moninaisiin vaikutuksiin. Museotyöhön ja myös museotyöntekijöihin kohdistuu tänä päivänä valtavia muutospaineita. Halusimme tai emme, digitalisaatio läpäisee jo nyt kaiken museossa tehtävän työn, tuo eteemme uusia välineitä ja edellyttää uusia taitoja ja toimintatapoja. Tiedon ja kokoelmien avaamiseen liittyvät kysymykset pakottavat museot tarkastelemaan uusiksi ydintehtäviään. Digitaalisaatio on luonut verkkoläsnäolon ja verkkoasiakkaat, jotka odottavat museoilta avoimuutta, osallistavuutta ja uusia palveluita. Informaatiovilinä digitaalisilla kanavilla tarjoaa eteemme jatkuvan mahdollisuuksien virran – pystymme on-line seuraamaan, mitä vaikuttavaa muualla on keksitty. Jakamistalouden hengessä museoiden edellytetään tarjoavan hallussaan olevat kulttuuriperintöaineistot ja tiedot maksutta samalla kun toiminnan julkinen rahoitus niukkenee entisestään ja omia tuloja pitäisi kerryttää. Vaikka toiminta ja palvelut ovat murroksessa, tuloksellisuutta mitataan yhä tuijottamalla lähinnä fyysisiä kävijälukuja.
Haasteita siis riittää ja siksi myös museoiden ja koko alan uusiutuminen on paitsi tarpeen myös väistämätöntä. Mutta koska museot ovat perinteisten tehtäviensä vuoksi luonteeltaan hitaasti kääntyviä ja muutokseen reagoivia organisaatioita, muutos vaatii malttia, paljon työtä ja uuden omaksumista, ja kenties vaikeinta kaikista, jostain vanhasta luopumista.

Museoala on murroksessa, ja siksi tarvitsemme juuri Muzeum@Digit –konferenssin kaltaisia tilaisuuksia, joissa koota yhteistä käsitystä siitä, mitä alallamme on tapahtumassa, ja miten eri museoissa haasteisiin ja mahdollisuuksiin on tartuttu.  

 

Neljä nostoa

1. Kulttuuriperintö resurssina luovien alojen taloudessa
Latvialainen Creative Museum Think Tank pyrkii edistämään museoiden ja luovien alojen yritysten yhteistyötä.  Euroopan museoliittojen järjestön NEMOn piirissä toteutetussa hankkeessa on selvitetty yhteistyön tilaa muutamassa eurooppalaisessa maassa ja tunnistettu museoalan asenteet monin paikoin yhä varaukselliseksi yritysyhteistyötä kohtaan.  Think Thankin johtaja Ineta Zelča Simansone esitteli muutamia menestyksellisiä yhteistyöhankkeita, missä yritykset olivat esim. käyttäneet museon kokoelmia inspiraation lähteenä omien tuotteiden kehittämiseen. Simansone korosti kulttuuriperinnön ja museoiden suurta potentiaalia resurssina luovien alojen yrityksille. Museoille yhteistyö yritysten kanssa toisi näkyvyyttä, asiakkaita sekä innovaatioita ja luovuutta, joka tavoittaa ja puhuttelee tämän päivän yleisöjä. Hankkeessa julkaistaan käsikirja eurooppalaisille museoille yritysyhteistyön edistämiseksi.



2. Digitaalisuudella lisäarvoa näyttelykokemukseen
Konferenssissa esiteltiin useita esimerkkejä, kuinka digitaalisuus mullistaa myös näyttelyitä.
Lontoolainen Flying Object oli toteuttanut Tate Britain museoon kokeellisen Tate Sensorium –näyttelyn, joka perustui vuorovaikutteiselle teknologialle. Laajaa julkisuutta saaneessa palkitussa näyttelyssä kussakin näyttelyhuoneessa yhden maalauksen ympärille oli rakennettu moniaistinen ympäristö, jossa maalauksen aihetta ja aikakautta avattiin konkreettisin mauin, hajuin, äänin ja kosketeltavin materiaalein. Kävijät saattoivat myös mitata elämyksiensä intensiivisyyttä älyrannekkein. Käynnin päätteeksi kävijät saivat oman käyntinsä elämysdiagrammin, minkä lisäksi mittaustuloksia käytettiin näyttelyn arviointiin reaaliaikaisesti. Tulevaisuudessa mittaustekniikka voisi mahdollistaa myös etukäteen räätälöidyt näyttelykierrokset henkilön reaktioprofiilin perusteella.
Pelien mahdollisuuksista näyttely- ja museokäyntien avartajana puhui niin ikään Lontoosta kutsuttu Martha Henson, mm. Science Museumin, Smithsonianin ja Tate Modernin kanssa yhteistyötä tehnyt pelikonsultti ja tuottaja. Henson avasi pelisuunnittelun periaatteita ja metodeita, ja rohkaisi kaikkia kokeilemaan pelillisiä keinoja yleisöjen osallistamiseksi. Hän esitti myös seitsemän kohdan varoituslistan - noudata yhtäkin näistä, niin homma menee varmasti pieleen:
- Päätä suunnitelmistasi etukäteen konsultoimatta pelisuunnittelijoiden kanssa; Ole suurpiirteinen budjetin kanssa; Valitse tekniset ratkaisut miettimättä, miten ne palvelevat tavoitteita; Alista projektin suunnitteluvaiheet monikerroksisen hallintohierarkian hyväksyttäväksi; Älä anna aikaa työnaikaiseen testaukseen ja kehittämiseen; Jätä yleisösi ja asiakkaasi tunnistamatta ja heidän tarpeensa kuulematta; Unohda kertoa pelistäsi ja oleta, että siitä tulee viraali.
Martha johdatti yleisön pelillisyyden periaatteisiin toteuttamalla paikan päällä sosiaalisen pelin – tätä riemastuttavaa Kissa päässäsi –peliä voit kokeilla myös vaikka oman museosi yleisötyössä. Esimerkkejä Marthan museoille toteuttamista peleistä löydät hänen bloginsa linkeistä
Jos pelit aiheena kiinnostaa, niin katso myös http://www.whatgamesare.com/  - täältä löydät mm. hyödyllisen pelialan sanaston.
 
3. Tiedonsiirron kehittämistä Europeanassa
Pavel Kats, joka vastaa Europeanan teknisen infrastruktuurin kehittämisestä, kertoi uusista suunnitelmista, joiden tavoitteena on nopeuttaa ja tehostaa tiedon julkaisemista Europeanassa. Europeana on Euroopan komission rahoittama alusta eurooppalaisen kulttuuriperinnön jakamiseen. Europeana-portaalista löytyy eurooppalaisia ja suomalaisia sekä avoimia että suojattuja kulttuuriperintöaineistoja. Niihin objekteihin, joihin liittyy käytön rajoituksia, oikeudet on selkeästi merkitty ja kuvattu. Europeanasta löytyy tällä hetkellä 53 miljoonaa kohdetta noin 3500 kulttuuriorganisaatiosta. Uusien tietojen saaminen Europeaan on kuitenkin ollut toivottua hitaampaa. Osasyynä siihen on moniportainen ja aikaa vievä tekninen tiedonsiirtoprosessi.

Nyt Europeanassa tavoitteena on uudistaa tiedonsiirtoprosessia nopeammaksi ja joustavammaksi tietovarantojaan avaaville kulttuurilaitoksille. Tarkoituksena on yksinkertaistaa tiedonsiirtoa hyödyntämällä organisaatioiden omien järjestelmien ohjelmointirajapintoja. Muutoksen tavoitteena on saada Europeanan sisältö moninkertaistumaan lyhyessä ajassa, kun tekninen työmäärä vähenee ja kulttuuritoimijat voivat keskittyä tietoon ja sen laatuun. Europeana hakee nyt halukkaita kulttuurilaitoksia mukaan pilotoimaan prosessia, jossa toimija pystyy avaamaan tietojaan suoraan Europeanassa ilman välikäsiä. Lisätietoja voi kysellä suoraan Pavelilta pavel.kats@europeana.eu

4. Avoin valokuva-arkisto
Valokuvista ja kuva-arkistoista kiinnostuneille on vielä pakko vinkata unkarilaisesta, niukoin resurssein, mutta pitkäjänteisesti ja suurella kutsumuksella kehitetystä avoimesta kuva-arkistosta. Fortepaniin voit tutustua arkiston  englanninkielisillä sivuilla.
 

F@IMP 2.0. – Digitaalisten museomedioiden paraati!

F@IMP on kansainvälinen biennaali, jonka tarkoituksena on edistää museoiden ja kulttuuriorganisaatioiden audiovisuaalisia (filmit) ja innovatiivisia multimediatuotantoja, niiden arvostusta, levittämistä ja säilyttämistä. Festivaalilla palkitaan filmejä (lyhyet, keskipitkät ja pitkät), webbitaidetta, mobiilisovelluksia, vuorovaikutteista multimediaa, luovia näyttelyratkaisuja sekä video/teknotaidetta.
Palkitut tuotannot on esitelty videokoosteena. Koosteen alussa esitetään mainio ja erittäin havainnollinen video palkintopokaalin valmistamisesta 3D-tulosteena, aiheena Unkarin kansallismuseon julkisivun päätykolmion veistosryhmä.
Pääpalkinnon, Grand Prizen, sai tänä vuonna Taipeissa, Taiwanissa sijaitsevan National Palace Museumin uskomattoman kaunis ja immersiivinen digitaaliteknologioihin perustuva näyttely Giuseppe Castiglione: Lang Shining New Media Art Exhibition, joka esittelee Kiinassa asuneen italialaisen jesuiittamaalari Giuseppe Castiglionen perinnön.  Näyttelyssä itämainen ja länsimainen kohtaavat sekä italiaisen jesuiitan kiinalaisaiheisissa töissä että näyttelykielessä ja toteutuksessa. Suosittelen näyttelyvideon katsomista, se löytyy samalta sivulta, kaikki muutkin kilpailussa mukana olleet teokset.  Palkittujen teosten luettelo löytyy sen sijaan täältä.
Palkintopokaalit oli valmistettu 3D tulosteina Unkarin kansallismuseon päätykolmion
patsasryhmästä.

Palkintoja jaettiin yhteensä 21 kappaletta.

Taipein National Palace Museumin johtaja vastaanottamassa pääpalkintoa.

Lopuksi 

Olin vaikuttunut konferenssin ja multimedia-festivaalin runsaista sisällöistä. Tässä niistä oli mahdollista nostaa esiin vain murto-osa. Arvostukseni ICOM-kollegoiden tekemää vapaaehtoistyötä kohtaan lisääntyi taas. AVICOM ja ICOM Unkari tarjoavat kansallisesti ja kansainvälisesti tärkeän foorumin ajankohtaisille aiheille.
Sain myös ilahduttavia terveisiä Suomeen: moni konferenssissa puhunut itä-eurooppalainen kollega nosti esiin esimerkillisen työn, jota Suomessa on tehty mm. tiedon avaamisen edistämisessä, pelisuunnittelussa, rekisterien kehittämisessä jne. Jäinkin taas kerran miettimään, että miksi emme tunnu osaavan hyödyntää kansainvälisesti sitä kaikkea osaamista ja potentiaalia, mitä meillä täällä on. Miksi monet muut maat näyttävät pitävän luonnollisena sitä, että jakavat, myyvät ja kehittävät osaamistaan kansainvälisesti? Monissa maissa kansainvälinen yhteistyö näyttää olevan toiminnan kehittämisen ja jopa resurssien vahvistamisen keino, meillä se tupataan näkemään usein ennemminkin resurssien viejänä. Olisiko meidän, näin museomurroksen aikana, syytä ryhtyä avoimemmin miettimään myös sitä, mitä annettavaa meidän museoillamme voisi olla muulle maailmalle, ja miten se voisi hyödyttää meitä itseämme? Vain aktiivisesti osallistumalla voimme itse oppia näkemään, mitkä omat vahvuutemme ovat, ja missä taas meillä on muilta opittavaa. 
Konferenssin tauolla ehti juosta läpi näytelyitä. Stalinin käsi on pala patsaasta,
jonka vihaiset kansanjoukot kaatoivat ja hajottivat vuoden 1956 kansannousun ensimmäisenä päivänä.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Matkaraportti: Milano - Carina Jaatinen

Kansainvälisen museokeskustelun, näyttelyvaihdon ja komiteatyön huippuhetkiä Milanossa!
ICOMin yleiskonferenssia Milanossa 3.-9. heinäkuuta voi kutsua museoammattilaisten megafestivaaliksi. Kolme ja puolituhatta osanottajaa täytti Milanon kongressikeskuksen salit ja viikon aikana tarjolla oli satoja museotyötä ja museoiden tulevaisuutta pohtivia esitelmiä, puheita ja keskusteluja. Yleiskonferenssien ydinantia on päästä tutustumaan ICOMin kansainvälisten komiteoiden toimintaan, jotka kaikki kokoontuvat yhteen kerran kolmessa vuodessa.
ICOMin yleiskonferenssi järjesettiin konferenssikeskus MiCossa Milanossa.
Yleiskonferenssissa oli nimekkäitä keynote puhujia, mm. David Fleming Liverpoolin museoista.
 Yksi ICOMin kolmestakymmenestä kansainvälisestä komiteasta on näyttelyvaihtoon erikoistunut ICEE eli International Committee for Exhibitions and Exchange, jonka puheenjohtajana olen toiminut viimeiset kolme vuotta. ICEEn konferenssi osana Milanon yleiskonferenssia oli minulle oman puheenjohtajakauteni huipentuma, jossa korostuivat komitean hallituksen loistava yhteistyö, vaikuttavat kumppanuudet, ystävyys ja ilo yhteisestä onnistumisesta – myös osanottajiemme kanssa. ICEEn 2016 ohjelma löytyy viralliselta nettisivultamme. En esittele sitä tässä tarkemmin, vaan reflektoin mieluummin kokemuksiani itse kansainvälisestä komiteatyöstä, josta hieman haikeana nyt luovun yhdeksän hallitusvuoden jälkeen.
Carina Jaatinen avaamassa ICEEn konferenssia.
ICEEn konferenssissa oli tiivis tunnelma.
ICEEn kumppani Izi.TRAVEL järjesti Storytelling –workshopin osana ICEEn konferenssiohjelmaa.
ICEEn ekskursiot veivät mm. Pirelli HangarBicoccaan, Pirelli-yhtiön yksityiseen, vanhoihin hangaarirakennuksiin perustettuun näyttelykeskukseen. Esillä oli huikeaa nykytaidetta, mm. pysyvänä installaationa Anselm Kieferin vaikuttava the Seven Heavanly Palaces 2004-2015.

ICOM on ainutlaatuinen!
ICOMin toiminnassa voi hahmottaa kolme perustasoa –
  • 119 kansallista komiteaa, jotka ottavat jäsenet (nyt jo yli 36 000!) ja hyödyntävät ICOMin luomia välineitä kuten eettistä koodistoa toiminnassaan
  • 30 kansainvälistä komiteaa, jotka tarjoavat jäsenistölle temaattisia foorumeita ja verkostoja
  • ICOMin ohjelmat, kuten esim. kansainvälinen museoammatillinen koulutus ja toiminta kulttuuriesineiden laittoman maastaviennin estämiseksi, joita toteutetaan yhteistyössä eri kumppaneiden kanssa
Monelle suomalaiselle museoammattilaiselle tutuin lienee oma ICOM Suomen komitea. Se on muihin ICOMin kansallisiin komiteoihin verrattuna yksi vireimmistä ja avoimimmista ja lisäksi kooltaan yksi suurimmista (eri maiden väestömääriin suhteutettuna lienee suurin!).
Suomalaisia on paljon mukana myös kansainvälisten komiteoiden toiminnassa ja hallituksissa. Kansainväliset komiteat ovatkin se varsinainen järjestön toiminnan ydin. Ympäri maailmaa kokoontuvat komiteat tarjoavat verkostoitumisen, oppimisen ja kokemustenvaihdon foorumeita maailman kaikille museoammattilaisille. Erityisen merkittävää on, että demokraattinen ja globaalisti toimiva ICOM on monille kehittyvissä maissa tai yhteiskunnallisesti epävakaissa oloissa toimiville museoammattilaisille ainoa mahdollinen toivo ja väylä päästä osallistumaan kansainväliseen yhteistyöhön. Meille, joille kansainvälisiin konferensseihin osallistuminen on resurssien puolesta toisinaan hieman helpompaa, ICOM on ennen kaikkea ainutlaatuinen foorumi kulttuurisen ymmärryksemme ja maailmankuvamme laajentamiseen ja pitkäjänteisten ammatillisten kontaktien rakentamiseen.
Yleiskokousvuosina, kuten nyt Milanossa, kansainväliset komiteat valitsevat uudet hallitukset. Toimikausi on kolmivuotinen, ja kahden kauden jälkeen voi vielä tulla valituksi komitean puheenjohtajaksi, kuten minun tapauksessani kolme vuotta sitten Rion yleiskokouksessa. Jännittävää kuulla, mikä on suomalaisten osuus kansainvälisten-komiteoiden hallituksissa nyt Milanon jälkeen.
ICEEn vanhan ja uuden hallituksen jäsenet vaalien jälkeisissä tunnelmissa.
Komiteatyön arkea ja tulevaisuuden haasteita
Komiteatyö vie aikaa. Erityisesti puheenjohtajat ja muut avainhenkilöt joutuvat tasapainoilemaan aikapaineiden kanssa, joita komitean johtaminen oman päivätyön ohella aiheuttaa. Hallitusjäsenet pystyvät yleensä tapaamaan toisiaan fyysisesti vain kerran vuodessa konferenssien yhteydessä. Hallituksen yhteydenpito tapahtuu etätyöskentelynä, mitä hankaloittaa vielä se, että jäsenet asuvat eri maissa ja eri aikavyöhykkeillä. Kolmivuotiset toimikaudet asettavat omat haasteensa: ensimmäinen kausi kuluu yleensä opetteluun, etenkin koskien yhteistyötä ICOM sihteeristön kanssa ja osallistumista ICOMin vuosittaisiin yleiskokouksiin. Toiseksi ihmisten vaihtuminen komitean hallituksessa vie jatkuvasti osaamispääomaa toiminnalta.
Kaikista yllämainituista syistä johtuen on erityisen tärkeää, että ICOM järjestönä pystyy tukemaan kansainvälisten komiteoiden toimintaa luomalla yhteisisä ohjeistuksia ja suosituksia, sekä tarjoamalla vertailutietoa eri komiteoiden käytännöistä. Näiden kysymysten edistämiseksi olen tehnyt konkreettisia aloitteita toimiessani viimeiset kolme vuotta puheenjohtajana kansainvälisten komiteoiden erilliskokouksessa, joka järjestetään vuosittain ICOMin yleiskokouksen yhteydessä. Seuraajani kansainvälisten komiteoiden kokouksen puheenjohtajana on ICOM CC:n puheenjohtaja, tanskalainen Kristiane Strætkvern, joten uskon toiminnan kehittämisen olevan hyvissä käsissä. Kansainvälisessä yhteistyössä pohjoismaista pragmaattisuutta oppii nimittäin todella arvostamaan.
Kansainvälisiä komiteoita koskeva suurin tulevaisuuden haaste on niiden tämän hetkinen valikoima. Komiteat ovat syntyneet eri aikoina, erilaisista tarpeista, ja ne ovat hyvin erilaisia kooltaan ja järjestäytymisasteeltaan. Maailma ja museotyö sen myötä ovat muuttuneet, ja ICOMin komiteoiden tulisi peilata tätä muutosta pysyäkseen relevantteina jäsenistölle. Uudistuminen on välttämätöntä, mutta sen läpivienti ei ole helppoa giganttisessa 36 000 jäsenen järjestössä. Minun arvaukseni on, että viimeistään kolmen vuoden päästä, Kioton yleiskokouksessa Japanissa, tämä aihe kuitenkin nousee konkreettisesti esille.
Italia luovuttaa ICOMin lipun Japanille.
Komiteatyö on jatkuvaa kehittämistä, oppimista ja iloa tuloksista
Komiteoiden perustehtävä on järjestää vuosittainen konferenssi tai tapaaminen oman aihepiirinsa puitteissa jossain päin maailmaa. Yleiskonferensseissa kaikki komiteat kokoontuvat yhteen paikkaan, kuten nyt Milanoon, ja välivuosina ne leviävät taas maailmalle omien ohjelmiensa mukaisesti. Vain ICOMin suurin kansainvälinen komitea, noin 3000 jäsenen ICOM-CC eli konservointikomitea toimii hieman toisella periaatteella. Koostaan johtuen se kokoontuu vain joka kolmas vuosi, aina yleiskonferenssin jälkeisenä vuonna. Järjestäytyneimmillä komiteoilla on vuosikonferenssien lisäksi muutakin toimintaa, kuten koulutusta (esim. dokumentaatiokomitea CIDOCilla http://network.icom.museum/cidoc/) ja julkaisutoimintaa (kuten museopedagogiikan komitea CECAlla http://network.icom.museum/ceca/).
ICEEssa oman puheenjohtajakauteni tavoitteena oli kehittää ICEEn hallitustyöskentelyä ja toimintaa ammattimaisempaan suuntaan. Puheenjohtajakauteni alussa ICEE oli minimiresurssein toimiva komitea, joka oli alkanut kärsiä jäsen- ja osanottajakadosta. Kolmen vuoden työn jälkeen saatoimme ylpeänä esitellä tuloksiamme ICEEn omassa vuosikokouksessa Milanossa: Kolme upeaa konferenssia (Suomi 2014, Etelä-Afrikka 2015 ja Milano 2016), erinomainen osanottajapalaute, kasvaneet osanottaja- ja jäsenmäärät, ICOMin virallisen nettisivun käyttöönotto ja erilliset konferenssinettisivut, uutiskirjeet jäsenille, sponsori- ja kumppanuussopimukset, omat matka-apurahat kehittyvien maiden ammattilaisille ja kaiken taustalla erittäin toimiva ja toisiaan tukeva hallitus, jossa jokainen jäsen vastaa aktiivisesti jotain osa-alueesta komiteatyössä. ICEEn vetovoiman kasvusta kertoo osaltaan myös se, että hallitukseemme oli tänä vuonna tarjolla kandidaatteja tuplasti enemmän kuin vapaita hallituspaikkoja, ja kandidaattien joukossa oli myös isoja museoita kuten British Museum ja American Museum of Natural History.
Parannettavaa on aina ja kaikkialla, mutta välillä on aika iloita myös työn tuloksista! Mitattavien tulosten ohella komiteatyö rikastaa kaikkien mukanaolevien henkistä ja ammatillista pääomaa, ja mikä parasta, tarjoaa mahdollisuuden ihmisten välisiin kohtaamisiin ja uusiin ystävyyksiin.
Kuka hyötyy komiteatyöstä ja onko se joltain pois?
ICOMin toimintaan osallistuminen vie aikaa ja resursseja. Siksi onkin tärkeää kysyä, ketä nämä panostukset lopulta hyödyttävät. Kuka saa, ja onko se siinä tapauksessa joltain muulta pois?  Asiaa voi tarkastella sekä osallistujan/jäsenen, hänen työnantajansa ja rahoittajan tai itse järjestön kannalta.
On selvää, että vapaaehtoistoimintana pyöritettävä järjestö toimii juuri niin hyvin kuin sen jäsenet saavat sen toimimaan. Jos ICOM kiinnostaa, mutta voisi mielestäsi toimia paremmin, ryhdy aktiiviseksi ja tuo panoksesi sen kehittämiseen. ICOM järjestönä tarvitsee jäseniään kehittyäkseen.
ICOMin merkitystä ja mahdollisuuksia henkilökohtaisen ammatillisen kehittymisen kannalta olen nostanut esiin jo yllä. Sitä on vaikea korostaa liikaa. Ratkaisevaa on lopulta oma aktiivisuus. Rohkenetko ottaa kontaktia uusiin ihmisiin, lyöttäytyä juttusille, ja etsiä ihmisiä, jotka ovat oman ammattisi ja tehtäväsi kannalta erityisen kiinnostavia?
Koska kyse on ammatillisesta vapaaehtoistoiminnasta, jota ei kuitenkaan ole täysin mahdollista eikä ehkä mielekästäkään tehdä vain omalla ajalla, komiteatyön hyödyistä tulisi keskustella erityisesti työnantajamuseoidemme kanssa. On erittäin tärkeää, että komiteatyön hyödyt pystytään perkaamaan esiin myös työnantajamme kannalta. Mitä museon toiminnallisia ja strategisia tavoitteita komiteatyöllä voidaan edistää? Miten komiteatyön hyödyt pystytään välittämään omaan museoon ja museokentälle laajemmin? Henkilökohtaisen ammatillisen kehittymisen ohella museolle koituvia hyötyjä voivat olla esim. konkreettiset yhteistyöprojektit, näyttelyvaihto, kehittämishankkeet, ammatillinen vaihto ja benchmarking. Kun ICOMin mahdollisuudet ja merkitys avautuvat kirkkaasti työnantajamuseoillemme, on meidän yhdessä helpompi neuvotella siitä, miten toimintaan osallistuminen kytkeytyy osaksi museotyötämme ja millaisin resurssein sitä voidaan tukea.
Uusi askel – jäseneksi ICOMin hallitukseen!
Yleiskokouksen yhteydessä järjestettiin ICOMin vaalit, joissa valittiin järjestölle uusi presidentti ja hallitus. Tänä vuonna minulla oli kunnia olla ICOM Suomen komitean asettamana ehdokkaana ICOMin hallituksen jäseneksi.
Vaalien tulos ratkesi konferenssin viimeisenä päivänä, 9. heinäkuuta. Vaikka olinkin saanut paljon kannustavia viestejä matkan varrella, olin mykistynyt äänimäärästä, jolla tulin valituksi hallitukseen. Hallitusjäsenyydestä saatte lukea lähiaikoina lisää, joten tässä vaiheessa ei siitä enempää. Lopuksi haluan kuitenkin kiittää lämpimästi ICOM Suomen komiteaa ehdokkuudestani, ja aivan erityisen kiitoksen haluan osoittaa Suomen Opetus- ja kulttuuriministeriölle pitkäjänteisestä tuesta ICOM-toiminnan ja suomalaisten museoammattilaisten kansainvälistymisen hyväksi – se kantaa hedelmää.
Päätösjuhla Milanon Triennale-museossa.

Kuvat ja teksti: Carina Jaatinen
Näyttelypäällikkö, Espoon kaupunginmuseo
ICOM Executive Board, jäsen 2016-
Tausta ICOMissa
  • ICEE, pj 2010-2013, hallituksen jäsen 2007-2013
  • Separate meeting of the ICOM International Committees, pj 2014-2016
  • Nominations and Elections Committee, pj 2012-2015
  • ICOM Suomen komitea, pj 2010-2013