torstai 19. marraskuuta 2015

Matkaraportti: Trondheim - Norjalaiset kertomukset

ICOM Suomen komitea ry:n matka-avustusten turvin on tänä syksynä käyty myös Norjan Trondheimissa. 8.-10.10.2015 siellä järjestettiin ICAMTin (International Committee for Architecture and Museum Techniques) konferenssi teemalla Norwegian Narratives. 



ICAMT:in toiminnan yhtenä tarkoituksena on ideoiden ja ammattitaidon jakaminen museoiden näyttelysuunnittelusta ja tekniikasta. Tapahtumat ja konferenssit mahdollistavat myös keskustelut museoammattilaisten sekä muiden näyttelyitä toteuttavien, mm. arkkitehtien, ammattiryhmien välillä.

Tämänkertaisen konferenssin fokuksena olivat Trondheimin alueen museot. Taustana yksittäisten museoiden esittelylle oli mielenkiintoinen katsaus Norjassa vuonna 2000 alkaneeseen museoiden organisaatiouudistukseen. Uudistuksessa kulttuuriministeriön alainen museosektori haastettiin vaatimukseen, jossa noin 700 museota yhdistetään 70 yksikköön. Päämääränä oli luoda ammatillisesti, taloudellisesti ja hallinnollisesti vahvempia yksiköitä sekä vakiinnuttaa museoiden kansallinen verkosto. Reformi vietiin läpi, mutta - kovan taistelun jälkeen - museoita ei lopetettu, eikä henkilöstöä irtisanottu ja rahaakin saatiin enemmän. Loppupäätelmänä luennoitsija Knut Wik totesi, että poliitikkojen kiinnostus ja sitoutuminen museoiden toimintaan ja kehittämiseen on erittäin tärkeää.

Oman työni kannalta parasta oli tutustuminen erilaisten museoiden toimintaan, erityisesti näyttelyihin. Trondheimin alueella on yhdeksän museota, joiden budjetti on yhteensä noin 20 miljoonaa ja työntekijöitä noin 200. Esittelyjen ja vierailujen kohteina olivat mm. Rockheim - Det nasjonale museet for populærmusikk, Norsk Døvemusem, Ringve Music Museum, Trøndelag Folkemuseum, Maritime Museum, Kronregaliene sekä World Heritage Site Røros ja Røros Museum.

Norjalainen auringonlasku.
© Eeva Kyllönen


Tekninen Rockheim houkuttelee


Rockheim (populaarimusiikin museo) oli konferenssin ensimmäisen päivän keskus. Päivän ohjelma oli niin tiivis, että harmillisesti näyttelyyn tutustuminen jäi nopean kierroksen varaan. Näyttelyn tekninen toteutus ja interaktiivisten elementtien määrä oli niin huikea, että tähän olisi pitänyt varata enemmän aikaa. Olisi ollut mielenkiintoista pohtia miten tekniikka palvelee näyttelyn kerrontaa ja jaksaako kävijä perehtyä myös sisältöihin. Kävijöitä, etenkin nuorisoa, museo on houkutellut hyvin. Vuonna 2010, jolloin museo avattiin, kävijöitä oli hieman yli 100 000.


Populaarimusiikin museo entisessä satamavarastossa.
© Eeva Kyllönen

Rockheimin interaktiivinen seinä.
© Eeva Kyllönen


Mallia Espooseen ja muistutus museotoiminnan riskeistä


Norjan kolmanneksi suurin ulkoilmamuseokohde Sverreborg sekä maailmanperintökohde Røros olivat itselleni antoisia kohteita, sillä olemme suunnittelemassa Espooseen uutta saaristomuseota. Sverreborgissa on esillä noin 90 rakennusta eri puolilta Norjaa, ja museon kokoelmat käsittävät luetteloituja esineitä noin 100 000 kpl ja valokuvia jopa 2 000 000 kpl. Kiinnostavana yksityiskohtana oli rakennuskonservointiyksikön vastuu mm. käsityöläistaidon ylläpitämisestä. Näissä kohteissa pohdittiin myös kestävien ja informatiivisten kylttien ja opasteiden tärkeyttä sekä niiden selkeää sijoittelua.

Røros. Museoalueen infokylttiä tutkimassa.
© Eeva Kyllönen

Muistutus museotoimintaan liittyvistä riskeistä tuli dramaattisesti esille Ringven musiikkimuseon  johtajan Ivar Roger Hansenin esitelmässä: Disaster makes new possibilities. Some perspectives on the fire at Ringve Museum, August 3. 2015, joka käsitteli kartanorakennuksessa sijaitsevan museon siipirakennuksen tulipaloa. Katastrofista opittiin tietoinen suhtautuminen turvallisuuteen liittyviin menettelytapoihin. Erityisesti mieleeni jäi tapahtuman positiiviset vaikutukset: entisöinnissä löydetyt uudet kerrostumat rakennuksen historiasta ja koko esillepano- ja näyttelykonseptin uusi tulkinta.


Eeva Kyllönen
näyttelytuottaja
Espoon kaupunginmuseo


tiistai 10. marraskuuta 2015

Matkaraportti: Taormina - Raha- ja pankkimuseoiden vuosikokous

Matkaraporttien sarjassa matkustetaan nyt Italian Taorminaan. Siellä järjestettiin 21.-25.9.2015 ICOMONin (International Committee for Money and Banking Museums) vuosikokous. Matkasta meille raportoi Outi Järvinen.


ICOMin raha- ja pankkimuseoiden komitean ICOMONin vuosikokous pidettiin Kansainvälisen numismaattisen neuvoston INCin kongressin yhteydessä, tällä kertaa Taorminassa. Myös hallitus kokoontui ainoaan vuosittaiseen tapaamiseensa.

Joka kuudes vuosi järjestettävä kongressi on numismaattisen alan keskeisin tapahtuma. ICOMONilla on ollut tapana järjestää oma vuosikokouksensa samassa yhteydessä. Itse asiassa koko idea ICOMONista sai alkunsa INCin kongressissa Brysselissä 1991. Joukko museoalan edustajia oli alkanut tuntea tarvetta painottaa museologista näkökulmaa myös numismatiikassa. INCn parissa ICOMONia pidettiin aluksi kilpailijana tai muuten vain tarpeettomana. ICOMON onnistui kuitenkin vakiinnuttamaan asemansa, mistä voi pitää todisteena esim. sitä, että alan keskeisiin vaikuttajiin kuuluva British Museumin rahakammio on tullut aktiivisesti mukaan toimintaan.

© Outi Järvinen


Pieni komitea - laajat aiheet


ICOMON ei todellakaan kuulu ICOMin suurimpiin komiteoihin, mutta kokouksissa on yleensä ollut jäsenmäärään nähden paljon osallistujia. Trendi on tosin viime vuosina ollut laskujohteinen, mikä johtunee paljolti museoalan rahoitustilanteen huonontumisesta. Tilaisuus oli avoin kaikille yli kuudellesadalle kongressiin osallistuneille, mutta vain kolmisenkymmentä oli löytänyt tiensä paikalle. Tämä johtui varmasti myös siitä, ettei meille ollut löytynyt sijaa kongressin käytössä olleista luentosaleista, vaan käyttöömme oli annettu tila kaupungin omistamassa 1200-luvun pienessä palatsissa, joka sijaitsi kongressikeskuksesta katsoen keskustan toisella laidalla.

ICOMONin osuus kongressin ohjelmassa on yleensä koostunut pyöreän pöydän keskusteluista ja työpajoista. Näyttelytoiminta ja muu yleisötyö ovat viime vuosina olleet paljon esillä, mutta Taorminassa käsiteltiin niiden lisäksi myös kokoelmien hallintaa ja hoitoa.


Yhteistyöverkostot ja kokoelmien tulevaisuus


Kiintoisimman puheenvuoron piti Henry Flynn, joka työskentelee British Museumissa projektissa, jonka päämääränä on lisätä maan museoiden henkilökunnan tietoja ja taitoja numismaattisten kokoelmien ylläpitämisessä. Museot, joissa on numismaattisia kokoelmia, voivat liittyä yhteistyöverkostoonMoney and Medals Network. Verkosto on järjestäytynyt kymmeneen alueelliseen alaryhmään. Verkoston sivuille on koottu myös tietoja numismatiikan eri alojen asiantuntijoista sekä verkossa käytössä olevista tietokannoista. Tällä hetkellä museoita on mukana noin 120. Flynnin tehtävänä on organisoida verkoston toimintaa ja järjestää erilaisia koulutustilaisuuksia.

© Outi Järvinen


Keskustelussa kävi ilmi, että ainakin Belgiassa on ollut meneillään samantyyppinen projekti. Todettiin, että ICOMONin verkkosivut voisivat olla sopiva paikka kerätä yhteen tietoa tällaisista hankkeista. Kokoelmien saavutettavuus digitaalisin keinoin puhutti paljon, mutta myös museoesineet ja niiden ainutlaatuisuus olivat keskustelun aiheina. British Museumin rahakammiolla on (ilmeisesti sponsorirahoin) käytössään erityinen interpretation officer, jonka tehtävänä on kokoelmien ja yleisön suhteen lähentäminen. Nykyisessä niukkenevien resurssien tilanteessa tuntui lohduttavalta havaita, että edes jossain vielä uskotaan numismaattisten museoesineiden vetovoimaan ja mahdollisuuksiin yleisötoiminnassa.

Numismaattisten kokoelmien tulevaisuus vaikuttaa joka tapauksessa olevan paljolti verkon varassa. Se edellyttää melkoista panostusta tekniikkaan sekä asiantuntevaan sisältötuotantoon, mikäli kokoelmien halutaan olevan oikeasti tutkittavissa. Finnan kaltaiset rajattuja hakumahdollisuuksia ja satunnaisia hakutuloksia tarjoavat hakupalvelut eivät pysty tähän tarpeeseen vastaamaan. Odotankin mielenkiinnolla Kyproksen pankin rahamuseon pian julkistettavaa keskiaikaisten rahojen tietokantaa. Rahojen kuvauksessa on käytetty RTI-tekniikkaa (reflectance transformation imaging), joka oli ainakin itselleni uutuus. Se mahdollistaa rahojen tarkastelun valaistusta virtuaalisesti muuttaen. Esittelyn perusteella tekniikka vaikutti lupaavalta, ja edullisuudessaan (aloituspaketin voi tilata alle 500 eurolla) jopa uskomattomalta.


ICOMONin toiminta ja tavoitteet



ICOMONin puheenjohtaja Christel Schollaardt piti yhdessä kongressin varsinaisista sessioista esityksen ICOMONin toiminnasta ja tavoitteista. Paikalla oli myös muita kuin ICOMONin edustajia, joten virinnyt keskustelu oli mielenkiintoinen. Pankkimuseoiden kokoelmien kontekstittomuus ja tutkimuksellisen näkökulman puute koettiin ongelmaksi ainakin yliopistomaailmasta käsin tarkasteltuna. Niiden rooli nähtiin enemmän yleisöön kuin tutkijoihin vetoavina. Ilmi tuli kuitenkin, että ainakin joillain pankkimuseoilla on oma tieteellinen tutkimusohjelmansa. Museoiden ja yliopistojen suhteen vahvistamista pidettiin joka tapauksessa tärkeänä, ja tässä tunnustettiin ICOMONin keskeinen rooli mahdollisena välittäjänä.

© Outi Järvinen


ICOMONin toiminnasta puhuttaessa perustajajäseniin kuuluva Hortensia von Roten Sveitsin kansallismuseosta piti tärkeimpänä sitä, että erilaisissa toimintaympäristöissä ja -kulttuureissa toimivien museoiden edustajat voivat vapaasti vaihtaa kokemuksiaan sekä omaksua uusia käytäntöjä ja toimintamalleja silloin kun vaikutusmahdollisuuksia on.

Ensi vuonna kokoonnutaan Milanossa ICOMin yleiskokouksen yhteydessä. ICOMONille on yleensä löytynyt joku paikallinen toimija, tavallisimmin pankkimuseo, joka on voinut toimia kokouksen isäntänä, mutta nyt ei yhteistyökumppania ole. Yleiskokouksen teema, Museums and cultural landscapes, istuu melko huonosti ICOMONin sisältöihin, mutta jonkinlainen ohjelmarunko hahmottui Taorminassa. Milanossa keskitytään digitointiin ja klinikkamuotoiseen kokoelmien hoito- ja hallintaneuvontaan. Kehitteillä on myös yhteistä ohjelmaa ICOMin dokumentointikomitean CIDOCin kanssa.

Milanon kokous tulee olemaan mielenkiintoinen, sillä tähtäimessä on hallituksen kokoonpanon uudistaminen. Tähän saakka on pyritty huolehtimaan siitä, että edustettuina ovat sekä eri museotyypit, maanosat että erilaiset toimet ja tehtävät – toki niin, että yksi henkilö voi toimia useammassa roolissa. Tämän on pidemmän päälle todettu aiheuttavan sekavuutta sekä tyhjäkäyntiä hallituksen toimintaan. Vuosikokous hyväksyikin hallituksen esityksen, jonka mukaan hallituksen koko pienenee, ja jokainen jäsen saa vastuulleen selkeästi määritellyt tehtävät.


Outi Järvinen
amanuenssi
Suomen kansallismuseo, rahakammio

Matkaraportti: Mexico City - Kotimuseoiden perintö sukupolvien välisen vuoropuhelun edistäjänä

ICOM Suomen komitea ry:n tukemien matkojen raportointia jatkaa nyt Minerva Keltanen.
Raportti DEMHISTin konferenssista "The legacy of house museums promoting dialogue among generations", 18.-23.10.2015, Mexico City/Mexico.


ICOMin DEMHISTin (International Committee for Historic House Museums) konferenssi pidettiin Mexico Cityssä ja aiheena oli kotimuseoiden perintö sukupolvien välisen vuoropuhelun edistäjänä. Hallituksen jäsenet kokoontuivat pitämään kokousta jo sunnuntaina 18.10. kuuluisan meksikolaisen arkkitehdin Luis Barragánin kotimuseoon.

Hallituksen kokouslistan agendana oli budjettiehdotus vuodelle 2016, puheenjohtajan sekä rahastonhoitajan katsaukset, Compiègnen kokouksen loppuraportti ja tulevaisuuden suunnittelu, jonka yhteydessä sain esittää alustavan suunnitelman DEMHISTin ja CECAn yhteiskonferenssista vuonna 2017 Suomessa, mikä otettiin innokkaasti vastaan. Barragànin opastetun museokierroksen ja lounastauon jälkeen pääsimme tutustumaan Museo Nacional de Antropologiaan, joka esittelee Meksikon muinaisia intiaanikulttuureita.

Casa Luis Barragán ja tequila-tarjoilu!
© Minerva Keltanen



Toinen konferenssipäivä: kotimuseoiden perintö


Konferenssin pääpaikkana toimi Museo Casa del Risco, joka oli ollut meksikolaisen keräilijän Isidro Fabelan (1882 – 1964) ja hänen puolisonsa koti. Sen seitsemässä salissa esiteltiin meksikolaista barokkia sekä eurooppalaista keskiaikaista uskonnollista taidetta, yhteen huoneeseen oli rakennettu pelkästään Isidro Fabelan muistoalttari. Konferenssi pidettiin linnanpihalla, jonka taustalla oli ainutlaatuinen kiinalaisesta posliinista ja Talaveran laatoista tehty suihkulähde. Konferenssi oli virallisesti kaksikielinen, kaikki tulkattiin englanniksi ja espanjaksi. Maanantain luentojen aiheina käsiteltiin kotimuseoiden perintöä, mikä motivoi henkilön, yhteisön tai instituution lahjoittamaan kotinsa ja mitä merkitystä sillä voi olla paikalliselle yhteisölle. Japanilainen Chun-Ni Chiu mm. kertoi, että Japanissa vanhat rakennukset ja kohteet eivät saa valtionavustusta, jolleivät ne ole auki yleisölle. Maanantai-ilta päättyi vierailuun Diego Riveran ja Frida Kahlon kotistudiolle.

Kolmas konferenssipäivä: miten kotimuseoita syntyy?


Keskustelu jatkui aiheesta, että mitkä eri seikat ja rakenteet vaikuttavat siihen, että kotimuseoita syntyy. Puhujana oli mm. meksikolaisen Santander-pankin edustaja, joka kertoi miten pankit ovat tukeneet kotimuseoiden syntyä Meksikossa (mm. Frida Kahlon Casa Azul). Aiheesta syntyi paljon keskustelua, sillä taloudellisesti epävarmana aikana myös pankkeja voi mennä nurin, ja miten silloin turvataan kotimuseoiden olemassaolo? Edward R. Bosley esitteli The Gamble Housen tarinan, kuinka omistaja päätti perua talonsa myynnin kuulleessaan kuinka uusi mahdollinen omistaja olisi sisustanut talon uudelleen, ja tällöin omistaja päätti lahjoittaa talon Pasadenan kaupungille.

Luentojen jälkeen vierailtiin Museo Dolores Olmedossa, suurella tilalla rakennuksineen ja eläimineen, jonka lahjoitti meksikolaisen liikenainen Dolores Olmedo kuollessaan vuonna 2002, samoin hän lahjoitti varat sen ylläpitoon. Museossa on esihispaaniset kokoelmat, Diego Riveran teosten kokoelmat sekä suurimmat Frida Kahlon teosten kokoelmat. Tämän jälkeen päästiin vielä tutustumaan Frida Kahlon kotimuseeon, Casa Azuliin Coyoacanissa, jossa oli erikoisnäyttely Frida Kahlon käyttämistä vaatteista.

Neljäs konferenssipäivä: kotimuseoiden haasteet ja merkitykset


Konferenssi jatkui aiheesta kotimuseoiden haasteista ja merkityksistä tuleville sukupolville. Päivän kiinnostavin luennoitsija oli Denise Maior-Barron, joka kertoi omasta väitöskirjatutkimuksestaan Petit Trianonista ja Marie-Antoinettesta, ja kuinka kävijätutkimukset paljastivat, että Sofia Coppolan tekemä filmi Marie-Antoinettesta ja populaari mielikuva hallitsivat kävijöiden odotuksia niin, että macaron-leivokset ovat kokeneet uuden renessanssin.

Viimeinen virallinen konferenssipäivä päättyi juhliin Casa de la Bola –museossa, joka oli meksikolaisen aristokraatin, Don Antonio Haghenbeck y de la Laman perustama vuonna 1984. Don Antonio kierteli maailmaa useissa museoissa, linnoissa ja palatseissa, ja hän sai ajatuksen oman talon rakentamisesta ja sisustamisesta menneen maailman tyyliin. Museossa pidettiin vielä DEMHISTin jäsenten kokous, ja sain vielä kerran esitellä ideaa konferenssista Suomessa vuonna 2017, mikä sai kannatusta ja aplodit!

Viides konferenssipäivä: Teotihuacán ja Kuun pyramidi


Koko päivän retki maailmanperintökohde Teotihuacániin oli matkan ehdoton kohokohta! Teotihuacánia pidetään ensimmäisenä suunnittelun tuloksena syntyneenä mesoamerikkalaisena kaupunkina (harmonia, järjestys, arkkitehtoninen tyyli, kadut, viemäriverkko jne.), mikä erottaa sen muista samanaikaisista asutuksista. Kaupunki perustettiin n. 1. vuosisadalla eKr. ja se tuhoutui n. 650 jKr. monen syyn - mm. taloudellisen, poliittisen ja ekologisen – takia. Kiipeämisen Auringon ja Kuun pyramidien huipulle saivat ennen muinoin suorittaa vain lähinnä papit puhdistautumisriittinä. Kiipeäminen helteessä yli 2100 m korkeudessa korkeita ja kapeita kiviportaita pitkin oli ainutlaatuinen kokemus, jonka jälkeen tuntuikin henkisesti puhdistautuneelta!

Kuun pyramidin huipulta näkymä kohti Auringon pyramidia, Teotihuacán.
© Minerva Keltanen

Kuudes ja viimeinen konferenssipäivä


Viimeiset kohteet ennen lentoa ja Patricia-hurrikaania! Diego Riveran huikeat freskot Palacio Nacionalessa ja Naamio-aiheinen näyttely, Templo Mayorin rauniot, Palacio Postal ja Palacio de Bellas Artes. Adios y muchas gracias, Mexico!


Minerva Keltanen,
Näyttelypäällikkö
Suomen kansallismuseo