maanantai 12. joulukuuta 2016

Digitalisoituvan museon monet kasvot

Mikä: 4th Muzeum@Digit –konferenssi ja F@IMP 2.0. –multimediafestivaali 22.-23. marraskuuta Budapestissa, Unkarin kansallismuseossa
Miksi: Kansainvälinen katsaus tietoteknologiatrendeihin ja innovatiivisiin sovelluksiin sekä digitalisaation haasteisiin museomaailmassa

Kuka: Carina Jaatinen, ICOM Executive Board / Näyttelypäällikkö, Espoon kaupunginmuseo


Konferenssi pähkinänkuoressa

Unkarin kansallismuseon, ICOM Unkarin ja AVICOMin yhdessä järjestämä Muzeum@Digit –konferenssi ja sen yhteydessä järjestetty F@IMP 2.0. –multimediafestivaali keräsivät Budapestin kansallismuseoon 22.-23. marraskuuta kolmisen sataa osanottajaa Unkarista, muualta Euroopasta ja vähän muiltakin mantereilta.
Kaksipäiväisessä konferenssissa nähtiin ja kuultiin lavea katsaus mahdollisuuksista ja haasteista, joita digitalisaatio tänä päivänä museoille, kirjastoille ja arkistoille aiheuttaa ja tarjoaa.
Tilaisuudessa puhuttiin mm. avoimesta tiedosta, kokoelmanhallintajärjestelmistä, avoimista arkistoista, historiallisista paikkatiedoista, dokumentoinnista, digitoinnista ja digitaalisten aineistojen säilyttämisestä sekä Europeanan kehittämisestä, mutta myös museoille kehitetyistä digitaalisista peleistä ja kokeellisista näyttelytuotannoista.
Konferenssin huipentuma oli audiovisuaalisiin ja digitaalisiin medioihin erikoistuneen AVICOMin järjestämä F@IMP 2.0. biennaali, jossa palkitaan museoiden parhaita filmejä, multimedioita ja muita digitaalisia tuotantoja.
Minulla oli kunnia edustaa konferenssissa ICOMin Executive Boardia, pitää konferenssin avauspuheenvuoro, toimia moderaattorina ja lisäksi sain ilon olla luovuttamassa F@IMP festivaalin erikoispalkintoa. 
Unkarin kansallismuseo
Isäntien kanssa: Vasemmalla Unkarin kansallismuseon johtaja ja ICOM Unkarin puheenjohtaja
Benedek Varga ja oikealla Dr János Tari, AVICOMin puheenjohtaja.

Digitalisaatio koskee kaikkia ja kaikkea

Avauspuheenvuorossani sain tilaisuuden pohtia omaa museoammatillista suhdettani digitalisaatioon ja sen moninaisiin vaikutuksiin. Museotyöhön ja myös museotyöntekijöihin kohdistuu tänä päivänä valtavia muutospaineita. Halusimme tai emme, digitalisaatio läpäisee jo nyt kaiken museossa tehtävän työn, tuo eteemme uusia välineitä ja edellyttää uusia taitoja ja toimintatapoja. Tiedon ja kokoelmien avaamiseen liittyvät kysymykset pakottavat museot tarkastelemaan uusiksi ydintehtäviään. Digitaalisaatio on luonut verkkoläsnäolon ja verkkoasiakkaat, jotka odottavat museoilta avoimuutta, osallistavuutta ja uusia palveluita. Informaatiovilinä digitaalisilla kanavilla tarjoaa eteemme jatkuvan mahdollisuuksien virran – pystymme on-line seuraamaan, mitä vaikuttavaa muualla on keksitty. Jakamistalouden hengessä museoiden edellytetään tarjoavan hallussaan olevat kulttuuriperintöaineistot ja tiedot maksutta samalla kun toiminnan julkinen rahoitus niukkenee entisestään ja omia tuloja pitäisi kerryttää. Vaikka toiminta ja palvelut ovat murroksessa, tuloksellisuutta mitataan yhä tuijottamalla lähinnä fyysisiä kävijälukuja.
Haasteita siis riittää ja siksi myös museoiden ja koko alan uusiutuminen on paitsi tarpeen myös väistämätöntä. Mutta koska museot ovat perinteisten tehtäviensä vuoksi luonteeltaan hitaasti kääntyviä ja muutokseen reagoivia organisaatioita, muutos vaatii malttia, paljon työtä ja uuden omaksumista, ja kenties vaikeinta kaikista, jostain vanhasta luopumista.

Museoala on murroksessa, ja siksi tarvitsemme juuri Muzeum@Digit –konferenssin kaltaisia tilaisuuksia, joissa koota yhteistä käsitystä siitä, mitä alallamme on tapahtumassa, ja miten eri museoissa haasteisiin ja mahdollisuuksiin on tartuttu.  

 

Neljä nostoa

1. Kulttuuriperintö resurssina luovien alojen taloudessa
Latvialainen Creative Museum Think Tank pyrkii edistämään museoiden ja luovien alojen yritysten yhteistyötä.  Euroopan museoliittojen järjestön NEMOn piirissä toteutetussa hankkeessa on selvitetty yhteistyön tilaa muutamassa eurooppalaisessa maassa ja tunnistettu museoalan asenteet monin paikoin yhä varaukselliseksi yritysyhteistyötä kohtaan.  Think Thankin johtaja Ineta Zelča Simansone esitteli muutamia menestyksellisiä yhteistyöhankkeita, missä yritykset olivat esim. käyttäneet museon kokoelmia inspiraation lähteenä omien tuotteiden kehittämiseen. Simansone korosti kulttuuriperinnön ja museoiden suurta potentiaalia resurssina luovien alojen yrityksille. Museoille yhteistyö yritysten kanssa toisi näkyvyyttä, asiakkaita sekä innovaatioita ja luovuutta, joka tavoittaa ja puhuttelee tämän päivän yleisöjä. Hankkeessa julkaistaan käsikirja eurooppalaisille museoille yritysyhteistyön edistämiseksi.



2. Digitaalisuudella lisäarvoa näyttelykokemukseen
Konferenssissa esiteltiin useita esimerkkejä, kuinka digitaalisuus mullistaa myös näyttelyitä.
Lontoolainen Flying Object oli toteuttanut Tate Britain museoon kokeellisen Tate Sensorium –näyttelyn, joka perustui vuorovaikutteiselle teknologialle. Laajaa julkisuutta saaneessa palkitussa näyttelyssä kussakin näyttelyhuoneessa yhden maalauksen ympärille oli rakennettu moniaistinen ympäristö, jossa maalauksen aihetta ja aikakautta avattiin konkreettisin mauin, hajuin, äänin ja kosketeltavin materiaalein. Kävijät saattoivat myös mitata elämyksiensä intensiivisyyttä älyrannekkein. Käynnin päätteeksi kävijät saivat oman käyntinsä elämysdiagrammin, minkä lisäksi mittaustuloksia käytettiin näyttelyn arviointiin reaaliaikaisesti. Tulevaisuudessa mittaustekniikka voisi mahdollistaa myös etukäteen räätälöidyt näyttelykierrokset henkilön reaktioprofiilin perusteella.
Pelien mahdollisuuksista näyttely- ja museokäyntien avartajana puhui niin ikään Lontoosta kutsuttu Martha Henson, mm. Science Museumin, Smithsonianin ja Tate Modernin kanssa yhteistyötä tehnyt pelikonsultti ja tuottaja. Henson avasi pelisuunnittelun periaatteita ja metodeita, ja rohkaisi kaikkia kokeilemaan pelillisiä keinoja yleisöjen osallistamiseksi. Hän esitti myös seitsemän kohdan varoituslistan - noudata yhtäkin näistä, niin homma menee varmasti pieleen:
- Päätä suunnitelmistasi etukäteen konsultoimatta pelisuunnittelijoiden kanssa; Ole suurpiirteinen budjetin kanssa; Valitse tekniset ratkaisut miettimättä, miten ne palvelevat tavoitteita; Alista projektin suunnitteluvaiheet monikerroksisen hallintohierarkian hyväksyttäväksi; Älä anna aikaa työnaikaiseen testaukseen ja kehittämiseen; Jätä yleisösi ja asiakkaasi tunnistamatta ja heidän tarpeensa kuulematta; Unohda kertoa pelistäsi ja oleta, että siitä tulee viraali.
Martha johdatti yleisön pelillisyyden periaatteisiin toteuttamalla paikan päällä sosiaalisen pelin – tätä riemastuttavaa Kissa päässäsi –peliä voit kokeilla myös vaikka oman museosi yleisötyössä. Esimerkkejä Marthan museoille toteuttamista peleistä löydät hänen bloginsa linkeistä
Jos pelit aiheena kiinnostaa, niin katso myös http://www.whatgamesare.com/  - täältä löydät mm. hyödyllisen pelialan sanaston.
 
3. Tiedonsiirron kehittämistä Europeanassa
Pavel Kats, joka vastaa Europeanan teknisen infrastruktuurin kehittämisestä, kertoi uusista suunnitelmista, joiden tavoitteena on nopeuttaa ja tehostaa tiedon julkaisemista Europeanassa. Europeana on Euroopan komission rahoittama alusta eurooppalaisen kulttuuriperinnön jakamiseen. Europeana-portaalista löytyy eurooppalaisia ja suomalaisia sekä avoimia että suojattuja kulttuuriperintöaineistoja. Niihin objekteihin, joihin liittyy käytön rajoituksia, oikeudet on selkeästi merkitty ja kuvattu. Europeanasta löytyy tällä hetkellä 53 miljoonaa kohdetta noin 3500 kulttuuriorganisaatiosta. Uusien tietojen saaminen Europeaan on kuitenkin ollut toivottua hitaampaa. Osasyynä siihen on moniportainen ja aikaa vievä tekninen tiedonsiirtoprosessi.

Nyt Europeanassa tavoitteena on uudistaa tiedonsiirtoprosessia nopeammaksi ja joustavammaksi tietovarantojaan avaaville kulttuurilaitoksille. Tarkoituksena on yksinkertaistaa tiedonsiirtoa hyödyntämällä organisaatioiden omien järjestelmien ohjelmointirajapintoja. Muutoksen tavoitteena on saada Europeanan sisältö moninkertaistumaan lyhyessä ajassa, kun tekninen työmäärä vähenee ja kulttuuritoimijat voivat keskittyä tietoon ja sen laatuun. Europeana hakee nyt halukkaita kulttuurilaitoksia mukaan pilotoimaan prosessia, jossa toimija pystyy avaamaan tietojaan suoraan Europeanassa ilman välikäsiä. Lisätietoja voi kysellä suoraan Pavelilta pavel.kats@europeana.eu

4. Avoin valokuva-arkisto
Valokuvista ja kuva-arkistoista kiinnostuneille on vielä pakko vinkata unkarilaisesta, niukoin resurssein, mutta pitkäjänteisesti ja suurella kutsumuksella kehitetystä avoimesta kuva-arkistosta. Fortepaniin voit tutustua arkiston  englanninkielisillä sivuilla.
 

F@IMP 2.0. – Digitaalisten museomedioiden paraati!

F@IMP on kansainvälinen biennaali, jonka tarkoituksena on edistää museoiden ja kulttuuriorganisaatioiden audiovisuaalisia (filmit) ja innovatiivisia multimediatuotantoja, niiden arvostusta, levittämistä ja säilyttämistä. Festivaalilla palkitaan filmejä (lyhyet, keskipitkät ja pitkät), webbitaidetta, mobiilisovelluksia, vuorovaikutteista multimediaa, luovia näyttelyratkaisuja sekä video/teknotaidetta.
Palkitut tuotannot on esitelty videokoosteena. Koosteen alussa esitetään mainio ja erittäin havainnollinen video palkintopokaalin valmistamisesta 3D-tulosteena, aiheena Unkarin kansallismuseon julkisivun päätykolmion veistosryhmä.
Pääpalkinnon, Grand Prizen, sai tänä vuonna Taipeissa, Taiwanissa sijaitsevan National Palace Museumin uskomattoman kaunis ja immersiivinen digitaaliteknologioihin perustuva näyttely Giuseppe Castiglione: Lang Shining New Media Art Exhibition, joka esittelee Kiinassa asuneen italialaisen jesuiittamaalari Giuseppe Castiglionen perinnön.  Näyttelyssä itämainen ja länsimainen kohtaavat sekä italiaisen jesuiitan kiinalaisaiheisissa töissä että näyttelykielessä ja toteutuksessa. Suosittelen näyttelyvideon katsomista, se löytyy samalta sivulta, kaikki muutkin kilpailussa mukana olleet teokset.  Palkittujen teosten luettelo löytyy sen sijaan täältä.
Palkintopokaalit oli valmistettu 3D tulosteina Unkarin kansallismuseon päätykolmion
patsasryhmästä.

Palkintoja jaettiin yhteensä 21 kappaletta.

Taipein National Palace Museumin johtaja vastaanottamassa pääpalkintoa.

Lopuksi 

Olin vaikuttunut konferenssin ja multimedia-festivaalin runsaista sisällöistä. Tässä niistä oli mahdollista nostaa esiin vain murto-osa. Arvostukseni ICOM-kollegoiden tekemää vapaaehtoistyötä kohtaan lisääntyi taas. AVICOM ja ICOM Unkari tarjoavat kansallisesti ja kansainvälisesti tärkeän foorumin ajankohtaisille aiheille.
Sain myös ilahduttavia terveisiä Suomeen: moni konferenssissa puhunut itä-eurooppalainen kollega nosti esiin esimerkillisen työn, jota Suomessa on tehty mm. tiedon avaamisen edistämisessä, pelisuunnittelussa, rekisterien kehittämisessä jne. Jäinkin taas kerran miettimään, että miksi emme tunnu osaavan hyödyntää kansainvälisesti sitä kaikkea osaamista ja potentiaalia, mitä meillä täällä on. Miksi monet muut maat näyttävät pitävän luonnollisena sitä, että jakavat, myyvät ja kehittävät osaamistaan kansainvälisesti? Monissa maissa kansainvälinen yhteistyö näyttää olevan toiminnan kehittämisen ja jopa resurssien vahvistamisen keino, meillä se tupataan näkemään usein ennemminkin resurssien viejänä. Olisiko meidän, näin museomurroksen aikana, syytä ryhtyä avoimemmin miettimään myös sitä, mitä annettavaa meidän museoillamme voisi olla muulle maailmalle, ja miten se voisi hyödyttää meitä itseämme? Vain aktiivisesti osallistumalla voimme itse oppia näkemään, mitkä omat vahvuutemme ovat, ja missä taas meillä on muilta opittavaa. 
Konferenssin tauolla ehti juosta läpi näytelyitä. Stalinin käsi on pala patsaasta,
jonka vihaiset kansanjoukot kaatoivat ja hajottivat vuoden 1956 kansannousun ensimmäisenä päivänä.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Matkaraportti: Milano - Carina Jaatinen

Kansainvälisen museokeskustelun, näyttelyvaihdon ja komiteatyön huippuhetkiä Milanossa!
ICOMin yleiskonferenssia Milanossa 3.-9. heinäkuuta voi kutsua museoammattilaisten megafestivaaliksi. Kolme ja puolituhatta osanottajaa täytti Milanon kongressikeskuksen salit ja viikon aikana tarjolla oli satoja museotyötä ja museoiden tulevaisuutta pohtivia esitelmiä, puheita ja keskusteluja. Yleiskonferenssien ydinantia on päästä tutustumaan ICOMin kansainvälisten komiteoiden toimintaan, jotka kaikki kokoontuvat yhteen kerran kolmessa vuodessa.
ICOMin yleiskonferenssi järjesettiin konferenssikeskus MiCossa Milanossa.
Yleiskonferenssissa oli nimekkäitä keynote puhujia, mm. David Fleming Liverpoolin museoista.
 Yksi ICOMin kolmestakymmenestä kansainvälisestä komiteasta on näyttelyvaihtoon erikoistunut ICEE eli International Committee for Exhibitions and Exchange, jonka puheenjohtajana olen toiminut viimeiset kolme vuotta. ICEEn konferenssi osana Milanon yleiskonferenssia oli minulle oman puheenjohtajakauteni huipentuma, jossa korostuivat komitean hallituksen loistava yhteistyö, vaikuttavat kumppanuudet, ystävyys ja ilo yhteisestä onnistumisesta – myös osanottajiemme kanssa. ICEEn 2016 ohjelma löytyy viralliselta nettisivultamme. En esittele sitä tässä tarkemmin, vaan reflektoin mieluummin kokemuksiani itse kansainvälisestä komiteatyöstä, josta hieman haikeana nyt luovun yhdeksän hallitusvuoden jälkeen.
Carina Jaatinen avaamassa ICEEn konferenssia.
ICEEn konferenssissa oli tiivis tunnelma.
ICEEn kumppani Izi.TRAVEL järjesti Storytelling –workshopin osana ICEEn konferenssiohjelmaa.
ICEEn ekskursiot veivät mm. Pirelli HangarBicoccaan, Pirelli-yhtiön yksityiseen, vanhoihin hangaarirakennuksiin perustettuun näyttelykeskukseen. Esillä oli huikeaa nykytaidetta, mm. pysyvänä installaationa Anselm Kieferin vaikuttava the Seven Heavanly Palaces 2004-2015.

ICOM on ainutlaatuinen!
ICOMin toiminnassa voi hahmottaa kolme perustasoa –
  • 119 kansallista komiteaa, jotka ottavat jäsenet (nyt jo yli 36 000!) ja hyödyntävät ICOMin luomia välineitä kuten eettistä koodistoa toiminnassaan
  • 30 kansainvälistä komiteaa, jotka tarjoavat jäsenistölle temaattisia foorumeita ja verkostoja
  • ICOMin ohjelmat, kuten esim. kansainvälinen museoammatillinen koulutus ja toiminta kulttuuriesineiden laittoman maastaviennin estämiseksi, joita toteutetaan yhteistyössä eri kumppaneiden kanssa
Monelle suomalaiselle museoammattilaiselle tutuin lienee oma ICOM Suomen komitea. Se on muihin ICOMin kansallisiin komiteoihin verrattuna yksi vireimmistä ja avoimimmista ja lisäksi kooltaan yksi suurimmista (eri maiden väestömääriin suhteutettuna lienee suurin!).
Suomalaisia on paljon mukana myös kansainvälisten komiteoiden toiminnassa ja hallituksissa. Kansainväliset komiteat ovatkin se varsinainen järjestön toiminnan ydin. Ympäri maailmaa kokoontuvat komiteat tarjoavat verkostoitumisen, oppimisen ja kokemustenvaihdon foorumeita maailman kaikille museoammattilaisille. Erityisen merkittävää on, että demokraattinen ja globaalisti toimiva ICOM on monille kehittyvissä maissa tai yhteiskunnallisesti epävakaissa oloissa toimiville museoammattilaisille ainoa mahdollinen toivo ja väylä päästä osallistumaan kansainväliseen yhteistyöhön. Meille, joille kansainvälisiin konferensseihin osallistuminen on resurssien puolesta toisinaan hieman helpompaa, ICOM on ennen kaikkea ainutlaatuinen foorumi kulttuurisen ymmärryksemme ja maailmankuvamme laajentamiseen ja pitkäjänteisten ammatillisten kontaktien rakentamiseen.
Yleiskokousvuosina, kuten nyt Milanossa, kansainväliset komiteat valitsevat uudet hallitukset. Toimikausi on kolmivuotinen, ja kahden kauden jälkeen voi vielä tulla valituksi komitean puheenjohtajaksi, kuten minun tapauksessani kolme vuotta sitten Rion yleiskokouksessa. Jännittävää kuulla, mikä on suomalaisten osuus kansainvälisten-komiteoiden hallituksissa nyt Milanon jälkeen.
ICEEn vanhan ja uuden hallituksen jäsenet vaalien jälkeisissä tunnelmissa.
Komiteatyön arkea ja tulevaisuuden haasteita
Komiteatyö vie aikaa. Erityisesti puheenjohtajat ja muut avainhenkilöt joutuvat tasapainoilemaan aikapaineiden kanssa, joita komitean johtaminen oman päivätyön ohella aiheuttaa. Hallitusjäsenet pystyvät yleensä tapaamaan toisiaan fyysisesti vain kerran vuodessa konferenssien yhteydessä. Hallituksen yhteydenpito tapahtuu etätyöskentelynä, mitä hankaloittaa vielä se, että jäsenet asuvat eri maissa ja eri aikavyöhykkeillä. Kolmivuotiset toimikaudet asettavat omat haasteensa: ensimmäinen kausi kuluu yleensä opetteluun, etenkin koskien yhteistyötä ICOM sihteeristön kanssa ja osallistumista ICOMin vuosittaisiin yleiskokouksiin. Toiseksi ihmisten vaihtuminen komitean hallituksessa vie jatkuvasti osaamispääomaa toiminnalta.
Kaikista yllämainituista syistä johtuen on erityisen tärkeää, että ICOM järjestönä pystyy tukemaan kansainvälisten komiteoiden toimintaa luomalla yhteisisä ohjeistuksia ja suosituksia, sekä tarjoamalla vertailutietoa eri komiteoiden käytännöistä. Näiden kysymysten edistämiseksi olen tehnyt konkreettisia aloitteita toimiessani viimeiset kolme vuotta puheenjohtajana kansainvälisten komiteoiden erilliskokouksessa, joka järjestetään vuosittain ICOMin yleiskokouksen yhteydessä. Seuraajani kansainvälisten komiteoiden kokouksen puheenjohtajana on ICOM CC:n puheenjohtaja, tanskalainen Kristiane Strætkvern, joten uskon toiminnan kehittämisen olevan hyvissä käsissä. Kansainvälisessä yhteistyössä pohjoismaista pragmaattisuutta oppii nimittäin todella arvostamaan.
Kansainvälisiä komiteoita koskeva suurin tulevaisuuden haaste on niiden tämän hetkinen valikoima. Komiteat ovat syntyneet eri aikoina, erilaisista tarpeista, ja ne ovat hyvin erilaisia kooltaan ja järjestäytymisasteeltaan. Maailma ja museotyö sen myötä ovat muuttuneet, ja ICOMin komiteoiden tulisi peilata tätä muutosta pysyäkseen relevantteina jäsenistölle. Uudistuminen on välttämätöntä, mutta sen läpivienti ei ole helppoa giganttisessa 36 000 jäsenen järjestössä. Minun arvaukseni on, että viimeistään kolmen vuoden päästä, Kioton yleiskokouksessa Japanissa, tämä aihe kuitenkin nousee konkreettisesti esille.
Italia luovuttaa ICOMin lipun Japanille.
Komiteatyö on jatkuvaa kehittämistä, oppimista ja iloa tuloksista
Komiteoiden perustehtävä on järjestää vuosittainen konferenssi tai tapaaminen oman aihepiirinsa puitteissa jossain päin maailmaa. Yleiskonferensseissa kaikki komiteat kokoontuvat yhteen paikkaan, kuten nyt Milanoon, ja välivuosina ne leviävät taas maailmalle omien ohjelmiensa mukaisesti. Vain ICOMin suurin kansainvälinen komitea, noin 3000 jäsenen ICOM-CC eli konservointikomitea toimii hieman toisella periaatteella. Koostaan johtuen se kokoontuu vain joka kolmas vuosi, aina yleiskonferenssin jälkeisenä vuonna. Järjestäytyneimmillä komiteoilla on vuosikonferenssien lisäksi muutakin toimintaa, kuten koulutusta (esim. dokumentaatiokomitea CIDOCilla http://network.icom.museum/cidoc/) ja julkaisutoimintaa (kuten museopedagogiikan komitea CECAlla http://network.icom.museum/ceca/).
ICEEssa oman puheenjohtajakauteni tavoitteena oli kehittää ICEEn hallitustyöskentelyä ja toimintaa ammattimaisempaan suuntaan. Puheenjohtajakauteni alussa ICEE oli minimiresurssein toimiva komitea, joka oli alkanut kärsiä jäsen- ja osanottajakadosta. Kolmen vuoden työn jälkeen saatoimme ylpeänä esitellä tuloksiamme ICEEn omassa vuosikokouksessa Milanossa: Kolme upeaa konferenssia (Suomi 2014, Etelä-Afrikka 2015 ja Milano 2016), erinomainen osanottajapalaute, kasvaneet osanottaja- ja jäsenmäärät, ICOMin virallisen nettisivun käyttöönotto ja erilliset konferenssinettisivut, uutiskirjeet jäsenille, sponsori- ja kumppanuussopimukset, omat matka-apurahat kehittyvien maiden ammattilaisille ja kaiken taustalla erittäin toimiva ja toisiaan tukeva hallitus, jossa jokainen jäsen vastaa aktiivisesti jotain osa-alueesta komiteatyössä. ICEEn vetovoiman kasvusta kertoo osaltaan myös se, että hallitukseemme oli tänä vuonna tarjolla kandidaatteja tuplasti enemmän kuin vapaita hallituspaikkoja, ja kandidaattien joukossa oli myös isoja museoita kuten British Museum ja American Museum of Natural History.
Parannettavaa on aina ja kaikkialla, mutta välillä on aika iloita myös työn tuloksista! Mitattavien tulosten ohella komiteatyö rikastaa kaikkien mukanaolevien henkistä ja ammatillista pääomaa, ja mikä parasta, tarjoaa mahdollisuuden ihmisten välisiin kohtaamisiin ja uusiin ystävyyksiin.
Kuka hyötyy komiteatyöstä ja onko se joltain pois?
ICOMin toimintaan osallistuminen vie aikaa ja resursseja. Siksi onkin tärkeää kysyä, ketä nämä panostukset lopulta hyödyttävät. Kuka saa, ja onko se siinä tapauksessa joltain muulta pois?  Asiaa voi tarkastella sekä osallistujan/jäsenen, hänen työnantajansa ja rahoittajan tai itse järjestön kannalta.
On selvää, että vapaaehtoistoimintana pyöritettävä järjestö toimii juuri niin hyvin kuin sen jäsenet saavat sen toimimaan. Jos ICOM kiinnostaa, mutta voisi mielestäsi toimia paremmin, ryhdy aktiiviseksi ja tuo panoksesi sen kehittämiseen. ICOM järjestönä tarvitsee jäseniään kehittyäkseen.
ICOMin merkitystä ja mahdollisuuksia henkilökohtaisen ammatillisen kehittymisen kannalta olen nostanut esiin jo yllä. Sitä on vaikea korostaa liikaa. Ratkaisevaa on lopulta oma aktiivisuus. Rohkenetko ottaa kontaktia uusiin ihmisiin, lyöttäytyä juttusille, ja etsiä ihmisiä, jotka ovat oman ammattisi ja tehtäväsi kannalta erityisen kiinnostavia?
Koska kyse on ammatillisesta vapaaehtoistoiminnasta, jota ei kuitenkaan ole täysin mahdollista eikä ehkä mielekästäkään tehdä vain omalla ajalla, komiteatyön hyödyistä tulisi keskustella erityisesti työnantajamuseoidemme kanssa. On erittäin tärkeää, että komiteatyön hyödyt pystytään perkaamaan esiin myös työnantajamme kannalta. Mitä museon toiminnallisia ja strategisia tavoitteita komiteatyöllä voidaan edistää? Miten komiteatyön hyödyt pystytään välittämään omaan museoon ja museokentälle laajemmin? Henkilökohtaisen ammatillisen kehittymisen ohella museolle koituvia hyötyjä voivat olla esim. konkreettiset yhteistyöprojektit, näyttelyvaihto, kehittämishankkeet, ammatillinen vaihto ja benchmarking. Kun ICOMin mahdollisuudet ja merkitys avautuvat kirkkaasti työnantajamuseoillemme, on meidän yhdessä helpompi neuvotella siitä, miten toimintaan osallistuminen kytkeytyy osaksi museotyötämme ja millaisin resurssein sitä voidaan tukea.
Uusi askel – jäseneksi ICOMin hallitukseen!
Yleiskokouksen yhteydessä järjestettiin ICOMin vaalit, joissa valittiin järjestölle uusi presidentti ja hallitus. Tänä vuonna minulla oli kunnia olla ICOM Suomen komitean asettamana ehdokkaana ICOMin hallituksen jäseneksi.
Vaalien tulos ratkesi konferenssin viimeisenä päivänä, 9. heinäkuuta. Vaikka olinkin saanut paljon kannustavia viestejä matkan varrella, olin mykistynyt äänimäärästä, jolla tulin valituksi hallitukseen. Hallitusjäsenyydestä saatte lukea lähiaikoina lisää, joten tässä vaiheessa ei siitä enempää. Lopuksi haluan kuitenkin kiittää lämpimästi ICOM Suomen komiteaa ehdokkuudestani, ja aivan erityisen kiitoksen haluan osoittaa Suomen Opetus- ja kulttuuriministeriölle pitkäjänteisestä tuesta ICOM-toiminnan ja suomalaisten museoammattilaisten kansainvälistymisen hyväksi – se kantaa hedelmää.
Päätösjuhla Milanon Triennale-museossa.

Kuvat ja teksti: Carina Jaatinen
Näyttelypäällikkö, Espoon kaupunginmuseo
ICOM Executive Board, jäsen 2016-
Tausta ICOMissa
  • ICEE, pj 2010-2013, hallituksen jäsen 2007-2013
  • Separate meeting of the ICOM International Committees, pj 2014-2016
  • Nominations and Elections Committee, pj 2012-2015
  • ICOM Suomen komitea, pj 2010-2013
     

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Matkaraportti: Milano - Outi Järvinen

ICOMin raha- ja pankkimuseoiden komitean (International Committee for Money and Banking Museums, ICOMON) vuosikokous järjestettiin osana massiivista ICOMin yleiskokousta helteisessä Milanossa heinäkuussa. ICOMONin hallitus kokoontui samassa yhteydessä ainoaan vuosittaiseen tapaamiseensa. Milano oli mukana kilpailemassa jo vuoden 2013 kokousisännyydestä, mutta hävisi tuolloin melko selvin numeroin Rio de Janeirolle – siitä huolimatta (tai kenties juuri sen takia), että Italian kulttuuriministeriö oli lähettänyt muiden maiden ministeriöille paimenkirjeitä, joissa toivottiin, että ministeriöt patistaisivat maidensa ICOM-komiteoita antamaan äänensä Milanolle.

Avajaiset

Uudelleenjärjestelyjä hallituksessa
Täytyy myöntää, että ICOMONIN kokoontuessa ilmassa oli hieman haikeutta, kun valtaosa hallituksen jäsenistä oli lopullisesti erovuorossa. Kolme jäsentä jatkoi toiselle kolmivuotiskaudelle, ja sihteeri Eleni Zapiti siirtyi puheenjohtajan tehtäviin. Samassa yhteydessä pieneni myös hallituksen pääluku. Maantieteeseen ja museotyyppeihin perustuvasta edustuksesta luovuttiin, ja tavoitteena on kompaktimpi ja ketterämmin toimiva hallitus. Hallituksen verkkokokousten aikatauluttaminen ainakin helpottuu, kun ei tarvitse etsiä kompromissia Australian, Kiinan, Lähi-idän, Euroopan ja Etelä-Amerikan aikavyöhykkeiden välillä.
ICOMONin uusi hallitus
Tarkoitus kuitenkin on, että edustuksellisuus säilyy neuvoa-antavan komitean muodossa, ja sen jäsenet toimivat omissa verkostoissaan yhteyshenkilöinä. Muutos ehti jo aiheuttaa pientä nokittelua Aasian puolella, kun pitkään hallituksessa istunut Kiina ei olisi suvainnut Japanin nostamista Aasian edustajaksi. Nyt jäi hiukan epäselväksi, mihin asiassa päädyttiin. ICOMin seuraavan yleiskokoushan on Kiotossa, joten muutos olisi käytännön järjestelyjen kannalta toimiva. ICOMONilla on usein ollut yleiskokouksissakin oman alan yhteistyötaho, mutta Milanossa näin ei ollut, ja se näkyi. Järjestelyt jäivät täysin hallituksen harteille, mikä näkyi ajoittaisena kangerteluna ja sähläyksenä kun organisaattori puuttui. Yhteistyökuviot CIDOCin kanssa jäivät myös suunniteltua epämääräisemmiksi. Olin itse mukana ns. tieteellisessä järjestelytoimikunnassa ja kahlasin läpi esitelmäehdotukset, joita oli monentasoisia.

Numismatiikan kohtalo
Myös omana kohtalonani oli väistyä hallitustyöstä, eikä tilannetta tehnyt helpommaksi viime talvena Museoviraston yt-neuvottelujen tuloksena kohtalokseni koitunut irtisanominen. Osallistumiseni tulee varmasti jatkossa olemaan lähinnä satunnaista, ja vuosien varrella kehittyneet suhteet kollegoihin lakastuvat. Tilanne on tosin tuttu monelle ICOMONin aktiiville, eikä uuden hallituksenkaan voi varsinaisesti sanoa olevan museotyön substanssin ytimessä. Numismaattisen museotoiminnan näivettyminen on ollut selvästi nähtävillä jo pidempään, mutta vauhti näyttää viime vuosina kiihtyneen niin, että kohta voi jo alkaa puhua alasajosta. Sen sijaan, että museoissa panostettaisiin sekä yksilön kokemuksiin liittyviä että universaaleja sisältöjä tarjoavan numismaattisen aineiston hyödyntämiseen, käännetään sille yhä useammin selkä. Vaatimaton ja vaikeasti avautuva jää helposti kaiken suuren ja mahtavan jalkoihin.

Orpojen kokoelmien ongelma on jo tiedostettu ainakin Britanniassa jossa Henry Flynn British Museumista pitää yllä yhteistyöverkostoa  ja kiertää kouluttamassa museoiden henkilökuntaa numismaattisen aineiston käsittelyssä, luetteloinnissa ja esillepanossa. Henry piti nyt viime vuoden kokouksessa pitämänsä alustuksen jatkoksi eräänlaisen esimerkkityöpajan – tuttua asiaa pitkään numismaattisissa kokoelmissa työskennelleille, mutta varmasti hyödyllistä niille, joille numismatiikka on vieraampi alue. Toiminnalla pyritään turvaamaan se, että aineistot pysyisivät edes jotenkuten tutkijoiden ja muiden kiinnostuneiden käytettävissä, silloin kun niitä joudutaan hoitamaan ilman asiantuntemusta. Aina näin ei käy. Esimerkkinä Henry mainitsi Manchesterin museon, josta eläkkeelle jäänyt (entinen ICOMON-aktiivi) Keith Sudgen toimi jonkun aikaa vapaaehtoisena kokoelma-asiantuntijana, mutta on ilmeisesti hiljattain vetäytynyt toiminnasta – eivätkä kokoelmat ole enää saavutettavissa.

Mitä jäi käteen?
Tämänkertainen ICOMONin kokous oli sisällöllisesti kenties köykäisin niistä, johon olen osallistunut. Tämä oli jo etukäteen arvattavissa – yleiskokouksen teema Museums and cultural landscapes ei ole numismaattisten museoiden sisältöjen kannalta ehkä kaikkein relevantein teema. Keskustelua kuitenkin syntyi. Puhuttiin mm. tietokannoista ja niiden soveltuvuudesta numismaattisen aineiston tarpeisiin – eräänlainen ikuisuusaihe alalla. Useat kollegat taistelevat samojen ongelmien parissa kuin mitä Musketti tarjoaa käyttäjälleen. Numismaattisella alalla olisi tärkeätä, että aineistot olisivat kansainvälisesti käytettävissä niin, että aineistojen erityispiirteiden sekä alan tutkimuksen kannalta olennaiset tiedot toimisivat hakukriteereinä. Erilaisia projekteja onkin meneillään, mutta resursseja niiden eteenpäin viemiseen tuntuu olevan vaikeata saada. Vapaaehtoisia ja opiskelijoita käytetään paikoin ilmaisena työvoimana, mikä on monen mielestä eettisesti arveluttava ratkaisu.

Päättäjäistungosta
Kuvat ja teksti:
Outi Järvinen, amanuenssi
Suomen kansallismuseo, rahakammio

Matkaraportti: Milano - Elina Holopainen

Tiedettä, taidetta ja teknologiaa - ICOM yleiskonferenssi Milanossa 3.-9.7.2016
Konferenssin teemana oli ”Cultural Landscapes”, kulttuurimaisemat monikossa korostaen aiheen monimuotoisuutta. Tapahtuman koko - yli 3500 osallistujaa kautta maailman - ja sisällön määrä yllättivät ensikertalaisen täysin. Konferenssiohjelma pursuili kiinnostavista esitelmistä, keynote –puheista, paneelikeskusteluista, komiteoiden tapaamisista, ekskursioista ja iltaohjelmasta. Ongelmana oli ainoastaan valinnan vaikeus.
Orhan Pamukin avajaispäivän videokeynotea en lennoltani ehtinyt kuulemaan, mutta kuten odottaa sopii, sen sisältö jäi elämään keskusteluissa konferenssin aikana ja sen jälkeen. Pamukin mielestä museoiden tulisi olla pieniä ja tarinallisia, edustaa valtioiden ja kansakuntien sijaan yksilöitä – ja toimia ilman valtioiden rahoitusta. Kritiikkinsä Pamuk kohdisti erityisesti Aasiaan, jossa on meneillään isoja valtiollisia museohankkeita. Näistä komeista uudisrakennuksista, ”valtioiden temppeleistä”, nähtiinkin esimerkkejä komiteoiden esitelmissä. Kritiikin aihetta Pamukille löytynee myös Euroopasta, jossa on merkkejä valtioiden kasvavasta pyrkimyksestä vaikuttaa museoiden sisältöihin.
Myös Euroopan pakolaiskriisi oli läsnä konferenssissa, jossa kuultiin erinomainen paneelikeskustelu museoiden sosiaalisesta roolista suhteessa siirtolaisuuteen. Lampedusan saaren pormestari, ihmisoikeuksien puolestapuhujana tunnettu Giusi Nicolini piti koskettavan puheenvuoron. Saaren museoilla on kriisin kohtaamisessa aktiivinen rooli. David Fleming peräänkuulutti museoiden aktiivisuutta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäjinä ja asennevaikuttajina. Marlen Moulioun mukaan museoiden on otettava kantaa ja autettava ihmisiä ymmärtämään, että siirtolaisuus ja ihmisten liikkuminen ovat luonnollinen osa ihmisyyttä.  Myös Suomen museoiden kokoelmissa on monta kertomatonta tarinaa siirtolaisuudesta. Aiheen nykyhetken tallennukseen ei Suomessa ole laajemmin ryhdytty. Esimerkiksi Lampedusan arkeologinen museo on alkanut tallentaa siirtolaisuuteen liittyvää esineistöä.
CIMUSET –komitean konferenssissa kulttuurimaisemaa käsiteltiin suhteessa tieteeseen, teknologiaan ja teollisuuteen. Toinen konferenssipäivä oli omistettu digitaalisuudelle, joka ei ole enää uusi ilmiö. Digitalisaation tallentaminen jälkipolville on melkoinen haaste museoille. Voimme tallentaa esineitä ja digitaalisia laitteita, mutta kuinka tallentaa ja esittää aineetonta digitaalista kulttuuria ja vuorovaikutusta. Näitä haasteita museonäyttelyissä käsittelivät Johanna Vähäpesola Tekniikan museosta ja Tilly Blyth Science Museumista Lontoosta.  Päivän aikana kuultiin myös Kajsa Hartigia Nordiska Museetista, joka oli suosikkipuhujani Tako Nord -seminaarissa viime talvena. Hartig kertoi ilosanomaa yleisöään osallistavasta museosta, jossa digitaalisuus läpäisee kaikki toiminnot – ja sai kaiken kuulostamaan helpolta toteuttaa.
Konferenssiviikkoon mahtui toki myös kevyempää ohjelmaa retkien ja iltatilaisuuksien muodossa. CIMUSETin retkellä pääsimme tutustumaan paikalliseen teolliseen kulttuurimaisemaan, Crespi d’Addan tehdaskylään ja toiminnassa olevaan yli satavuotiaaseen Taccanin vesivoimalaan. Milanossa sijaitseva Museoscienza, jossa on todella laajat ja monipuoliset näyttelyt, kutsui konferenssivieraat yleisölle avoimeen ”Cult Night” –tapahtumaansa. Yleisöä piisasi ruuhkaksi asti ja yömyöhään jatkuville tanssi- ja musiikkiesityksille museon rautatiepaviljonki antoi komeat puitteet. Tapahtuman ja yleisön seuraaminen oli sangen mielenkiintoista, koska isojen museotapahtumien järjestäminen on minulle tuttua puuhaa.
CIMUSET vierailulla Taccanin vesivoimalassa
Museoscienza, Milano
ICOM –konferenssin perinteisiin kuuluu ekskursiopäivä valinnaiseen kohteeseen. Vaihtoehtoja riitti ja tässäkin valinnanvaikeus oli ongelmana. Halusin nähdä ihanan Firenzen ja valitsin päiväretken, jossa tutustuttiin kaupungin tiedemuseoihin ja Medicien mielettömiin tiedekokoelmiin. Milanosta Firenzeen hurautettiin parissa tunnissa suurnopeusjunalla, 300 km/h. Päivän aikana tutustuttiin vanhoihin ja varsin perinteisiin näyttelyihin.  Jopa uusitussa Museo Galileossa tekniset laitteet oli sijoitettu kronologis-typologisesti kauniisti valaistuihin vitriineihin. Museon pohjakerroksesta, erillään kokoelmista, löytyi pieni interaktiivinen opetustila. Italian museoissa näyttelyiden keskiössä ovat pitkään olleet kokoelmat, mutta kävijän kokemus alkaa pikkuhiljaa saada enemmän huomiota.
Museo Galileo, Firenze
Antoisa viikko, jonka jälkeen oli paljon sulateltavaa. Ymmärsin myös jotakin Italialle tyypillistä: tiede, taide ja teknologia kulkevat käsi kädessä. Suomalaisessa kulttuurissa ne tuntuvat olevan kummallisen etäällä toisistaan – mutta eihän meillä olekaan Leonardoa.
CIMUSETin uusi hallitus, sihteerinä Johanna Vähäpesola
Kuva ja teksti: Elina Holopainen

Matkaraportti: Milano - Maija Ekosaari

MUSEORAKKAUTTA MILANOSSA

Milanon triennaalin jälkeen ulkomaiset kollegat muistivat poikkeuksetta siellä järjestetystä CIDOC2016 -konferenssista kaksi asiaa: MuseumLove ja Being nice to people —kirjoitan siis teillekin niistä. CIDOCilla oli Milanossa neljä päivää ohjelmaa lähes koko ajan kolmessa rinnakkaisessa sessiossa. Sunnuntaina 3.7.2016 viisi työryhmää piti työkokouksiaan ja maanantaista keskiviikkoon ohjelma vaihteli projektiesittelyistä ja työpajoista tieteellisiin papereihin. Torstain (7.7.2017) konferenssi järjestettiin Torinossa yhteistyössä kaupungin, yliopiston ja usean museon kanssa. Täältä löytyy Milanon ohjelma ja Torinon ohjelma.

CIDOCin työskentely on usein tiukkatahtista, mutta kollegoja tsempataan ja tapaamisissa on rutkasti huumoria mukana. Halusimme italialaiset nuoret vapaaehtoiset täysilla mukaan ja tuntemaan itsensä osaksi CIDOC familyä. Erottuakseen *meidän* konferenssiavustajiksemme, kaikki saivat jo sunnuntaina Suomen museoliiton pääsihteerin henkilökohtaisesti perille tuomat I love museums -kengännauhat, koska heillä oli  lupa käyttää vain virallista T- paitaa. Kengännauhoihin pukukoodi ei kuitenkaan puuttunut. Niistä tuli kovaa valuuttaa kansainvälisissä museopiireissä!

Museorakkautta Milanossa
Avajaisissa maanantaina esiteltiin laajasti CIDOCin tekemää työtä. CIDOC CRM -käsitemalli on taustalla monessa Suomessa(kin) käytettävässä kokoelmahallintajärjestelmässä ja CIDOC CRM:ään perustuva LIDO -tiedonsiirtoformaatti mahdollistaa museoaineiston siirtämisen mm. Finnaan ja Europeanaan. Komitean  yleistajuisin kontribuutio on parisivuinen Statement of principles of museum documentation, jonka Milanossa kokoontunut ICOMin Executive Committee hyväksyi sisällytettäksi ICOMin eettistä ohjeistoa tukevaan ”työkalupakkiin”.
Maanantaina oli avajaisten jälkeen useita lyhyitä esittelysessioita, joihin CIDOCin kaksitoista eri työryhmää toivottivat tervetulleeksi kaikki uudet tulokkaat ja aiheesta kiinnostuneet. Annan mielelläni lisätietoja työryhmistä ellet halua ottaa suoraan yhteyttä kiinnostavan ryhmän puheenjohtajaan (yhteystiedot löytyvät työryhmän www-sivulta).

Tiistain sessioissa päästiin maanantain introista syventymään sekä teknisiin että museaalisiin teemoihin. Itse vedin kahden kollegan kanssa museonjohtajille ja kokoelmien vastaaville tarkoitetun työpajan How to Capitalize on Museum Documentation?. Keskustelimme tavoista, joilla museot voivat vähentää dokumentoinnin kuluja, parantaa tiedon laatua ja hyödyntää olemassa olevaa tietoa. Pienissä ryhmissä mietimme, millaisia tietoaarteita museoissamme on kätkettynä ja miten ne voisivat hyödyttää useampia ja miten heikkoudet voi kääntää mahdollisuuksiksi. Työpajan punaisena lankana oli, että pienilläkin parannuksilla ja muutoksilla voi saada positiivisia tuloksia. Lyhyiden alustusten jälkeen ratkottiin pulmia. Keskustelu polveili välillä villisti mutta eri kulttuurien ja käsitteiden törmäytys toimi mainiosti: ihmiset tutustuivat toisiinsa ja löysivat kumppaneita, joiden kanssa jatkaa keskustelua konferenssin jälkeenkin.

Itselleni tärkeä havainto oli että kansainvälisessä porukassa kannattaa jakaa ideoita ja haastaa ihmisten ajattelutapoja, mutta liian tarkoista suosituksista voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Toimintaympäristöt ja rahoitusmallit eri maissa ja kulttuureissa ovat niin erilaisia, että jossakin toimiva best practice aiheuttaa vain hämmennystä toisaalla.
Työpajassamme oli vieraana mainio Christian Greco Torinon Egyptiläisestä museosta, joka on
monille suomalaiskollegoille tuttu aikaisemmasta työpaikastaan Leidenista, Hollanista. Hän painotti tietojen avaamisen ja jakamisen tärkeyttä. Kuten Suomessa Italiassakin käydään paraikaa kiivasta keskustelua kulttuuridatan saatavuudesta, avoimuudesta, avaamisen reunaehdoista ja resursseista, joita työhön tarvitaan. Christian haastoi nimenomaan museoiden asiantuntijoita ja kokoelmista vastaavia uskaltamaan. Hänen mukaansa liian mukaan vanhakantaiset asenteet ovat esteenä sille, että avaamisen esteitä ja mahdollisuuksia alettaisiin tutkia. Tilaisuuden jälkeen kuulin häneltä miten mukava oli osallistua vilkkaaseen ajatustenvaihtoon kollegojen kanssa jo session aikana—yleensähän sille jää aikaa vai kahvipaussilla—eikä vain puhua tai kuunnella. Onnistuimme tärkeässä tavoitteessamme!
… JA MUKAVIA IHMISIÄ TORINOSSA
Ilman Annalisa Bessoa Torinon retkestä ei olisi tullut mitään!
Torstaiselle Torinon-reissulle lähti mukaan 80 osallistujaa eli miltei yhtä monta kuin oli virallisesti ilmoittautunut (92) mukaan CIDOCin ohjelmaan. Triennaalikonferenssissa  oli noin kolmannes tavallisen CIDOC -konferenssin osallistujista. Oli outoa, että isäntämaan edustus, joka usein saattaa nousta lähes puoleen osallistujista, puuttui tänä vuonna lähes täysin. Onneksi CIDOCilla oli varta vasten järjestetty treffit piemontelaisten museoammattilaisten kanssa Torinossa. Siellä isäntäväkeä oli paikalla nelisenkymmentä henkeä meitä vastaanottamassa.
Päivän aikana sain mahdollisuuden esitellä myös suomalaista museotyötä. Pirjo Hamari Museovirastosta oli vieraanani sessiossa, jossa aiheena oli yhteistyö museoiden kesken. TAKO-projekti kiinnosti kansainvälistä yleisöä niin valtavasti, että siitä keskusteltiin miltei tunti. Älkää siis @takoverkosto:ssa ihmetelkö, jos saatte yhteydenottoja tuntemattomilta.
Kollegani CIDOCin hallituksesta, Jonathan Whitson-Cloud, joka oli kehitellyt päivän teeman Documentation is an attitude, viritti yleisön lyhyellä ja palavalla puheenvuorollaan Dokumentoinnin luonteesta. Hänen omansa ja muutama lainattu teesi olivat hittejä sosiaalisessa mediassa.
  • Museo, jossa ei ole hoidettu dokumentointia, on romukauppa.
  • Dokumentointi on kiinni asenteesta.
  • Dokumentointi ei tarkoita että kaikki tieto pitää survoa johonkin tietokantaan.  
  • Dokumentointi on museossa olevan muistamisen arvoisen tiedon tallentamista sellaisella tavalla, että se voidaan ja että se kannattaa palauttaa mieliin. Ja tietysti kannattaa olla mukava ihmisille.
    Dokumentoinnin määritelmä Jonathanin mukaan
Etenkin tuo viimeinen, näennäisen asiaankuulumaton kohta, ”being nice to people”, herätti paljon keskustelua, mutta Jonathanin perustelu on mielestäni ihan nappiin:
The being nice to people line was about recognising that organising data is only one strand in organising knowledge, that organising the knowledge in people is as important, or more important, and that being nice to people is the best way of organising what they know.
Kun museoissa dokumentoidaan kokoelmia, kirjoitetun tiedon ja datan tallentaminen ja järjestäminen on luonnollisesti tärkeää. Yhtä tärkeää, tai ehkä tärkeämpääkin on saada talteen ja välitettyä edelleen ihmisillä oleva hiljainen tieto. Tämä onnistuu vain hyvässä ja luottamuksellisessa ilmapiirissä. Joten ollaan reiluja työtovereita, kysellään, jaetaan ja rikastetaan tietoa yhdessä, unohtamatta antaa kunniaa sille, jolle se kuuluu.
Kirjoittaja vuoden parhaiden vapaaehtoisten kanssa
Osa konferenssin esityksistä löytyy jo CIDOCin arkistosta, ja niitä lisätään sitä mukaa, kun puheenjohtajat ja osallistujat toimittavat niitä editorillemme.
Kuvia ja tarinoita aiheen tiimoilta löytyy lisää twitteristä @CidocEvents #CIDOC2016 (myös #MuseumDocumentation ) ja facebookista CIDOCEvents-sivulta.
Kuvat ja teksti: Maija Ekosaari.