Minun etiikkavihkoseni oli hautautunut työhuoneen kirjakasoihin, kunnes jouduin sattumalta paneutumaan asiaan hieman enemmän. Ja ymmärsin, että tietoinen museoeettinen pohdiskeluhan onkin terveellistä, hyödyllistä ja kiinnostavaa, sillä museoetiikka on tarkoitettu museotyön ohjaajaksi, vahvistajaksi ja innoittajaksi. Omassa museossani olemme olleet (huomaamattamme) museoeettisiä esimerkiksi pohtiessamme, kenen kuuluu rahoittaa museotoimintaa, kenen tarinoita näyttelyssä kerromme tai voiko oma-aloitteisten kansalaisten kiinnostusta museokokoelmien täydentämiseen kutsua passiiviseksi tallennukseksi.
ICOM Suomen komitean ja Jyväskylän yliopiston ainejärjestö Corpuksen Museoetiikka 2.0 -seminaarissa keväällä 2015 alustaneen kehityskonsultti TT Janne Behmin mukaan ammattieettiset säännöt ovat ammatillisen yhteisön velvollisuuksia, jotka varmistavat että yhteisö säilyy, kehittyy ja toimii oikein. Etiikan avulla voidaan tukea käsitystä yhteisestä tehtävästä ja lisätä ammattiyhteisön keskinäistä luottamusta. Seminaarissa pohdittiinkin sitä, tukevatko museoalan ammattieettiset säännöt yhä riittävällä tavalla nykypäivän museotyötä vai pitäisikö meidän ryhtyä uudistamaan ja päivittämään niitä? ICOM nimittäin rohkaisee jäsenmaidensa museoammattilaisia jatkuvasti kehittämään eettisiä sääntöjä.
Eettinen keskustelu ei voi olla koskaan loppuun käyty. ICOM Suomen komitea kannustaa kaikkia hedelmälliseen, monitasoiseen ja vilkkaaseen ajatustenvaihtoon. Tässä blogissa avaamme keskustelun museotyön etiikasta ja sen merkityksestä seuraten nykyisten museotyön eettisten sääntöjen kahdeksaa näkökulmaa. Uusia blogikirjoituksia tulee muutaman viikon välein, näkökulma kerrallaan. Keskustelun herättäjänä ja vauhdittajana kannattaa hyödyntää tuoretta julkaisua Museoetiikka 2.0 – Puheenvuoroja ja keskustelunavauksia, jonka ICOM ja Corpus ovat juuri julkaisseet yhteistyössä Suomen museoliiton ja Jyväskylän yliopiston kanssa. Katso julkaisu täältä.
Osallistu keskusteluun! Haluamme kerätä paitsi museoarjen kokemuksia ja esimerkkejä museoetiikan hyödyntämisestä myös mielipiteitä, käsityksiä, ideoita ja ehdotuksia siitä, miten museotyön eettisiä sääntöjä tulisi mahdollisesti uudistaa. Vai ovatko eettinen henki ja ymmärrys tärkeämpiä kuin yksittäiset yksityiskohtaiset säännöt? Entä jos Museotyön eettiset säännöt 2.0 olisivatkin eettisen keskustelun eloisa foorumi, jossa arjen kokemukset ja esimerkit karttuisivat jatkuvasti ja eettinen ajattelumme kulttuuriperinnön äärellä kehittyisi edelleen? Miten olisimme parhaiten museoeettisiä?
Mutta aloitetaanko siis vaikka tästä: milloin ja missä tilanteessa kaivoit esiin ICOMin museoetiikan ja saitko siitä apua?
Leena Paaskoski
ICOM Suomen komitean hallituksen museoetiikkavastaava
Suomen Metsämuseo Luston intendentti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti