maanantai 11. joulukuuta 2017

Minerva Keltasen matkaraportti Relevance 2017 -konferenssista Lontoosta

MATKARAPORTTI RELEVANCE 2017 -KONFERENSSISTA LONTOOSSA

14.-18.10.2017

ICOMin alaosastojen DEMHISTin ja CECAn yhteiskonferenssi järjestettiin teemasta ”Are we trying hard enough? Making museums and historic houses relevant to audiences in the twenty-first century.” Konferenssi oli alun perin tarkoitus järjestää ehdotuksestani Suomen kansallismuseossa samasta teemasta, ”millä keinoilla saavutetaan museoihin, historiallisiin kohteisiin ja kotimuseoihin uusia asiakkaita, miten ne pystytään pitämään jatkuvasti houkuttelevina?” Taloudellisen tilanteen takia konferenssi siirrettiin muualle, ja järjestämisvastuun otti Historic Royal Palaces, jonka johdosta konferenssipaikkoina toimivat sille kuuluvat The Tower of London ja Hampton Court Palace.

Yhtenä konferenssin keskeisenä kysymyksenä oli, kuinka mitata museon merkitystä? ”Jos se on merkityksellinen yhteisölleen”, vastasi konferenssin avainpuhuja, kulttuurikonsultti Franklin Vagnone, joka on myös toinen The Anarchist’s Guide to Historic House Museums-kirjan kirjoittajista. Hän kertoi, kuinka museoiden pitäisi ottaa huomioon monia yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia, esim. uusi asenne historiantutkimuksessa, kiinnostus tavallista ihmistä kohtaan, kuinka kaikkien tarinat ovat yhtä tärkeitä ja samanarvoisia; seksuaalisuuden uudelleen määrittely; väärät uutiset ja valehtelu (myös museo voi perustua ”valheelle”, esim. Museum of Innocence Istanbulissa); epämieluisan tai synkän historian esiintuominen sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus (esim. Yhdysvalloissa käynnissä orjuuden kannattajien muistomerkkien poistaminen). Vagnone kysyi esimerkkien valossa (mm. Venetsia), että onko historialliselle paikalle enemmän etua vai haittaa, että se pääsee Unescon suojelulistalle? Vagnone on harrastanut historiallisissa kotimuseoissa nukkumista ja julkaissut niistä tarinoita ”Sleeping Around, One Night Stand”-blogipostauksissaan. #PillowTalk

”Museoanarkisti” Franklin Vagnone: ”Museums are not neutral!”

Giuliano Gaia kertoi neljän milanolaisen kotimuseon hankkeesta, joka yritti saada kaikkein vaikeinta kohderyhmää - teini-ikäisiä – kiinnostumaan museoista. Koska chattailu on nuorten suosituin harrastus, suunnitteli Gaia museoiden kanssa chatbot-pelin, jolla nuoret osallistuisivat enemmän museovierailuunsa. Teinit etsivät pelin avulla museoista vihjeitä, kuinka ratkaista erilaisia mysteereitä.


Konferenssissa puhuttiin paljon myös tunteista. Jenny Wedgburyllä oli kiinnostava tutkimusaihe, ”emotional heritage”, tunneperintö sekä kadonnut kaupunki. Mitä voimme oppia historiallisista paikoista, joita ei enää ole tai jotka ovat muuttaneet merkitystään, kuinka voimme saada ihmiset tuntemaan ”historia jalkojensa alla”? Elisabeth Meunier puolestaan puhui hiljaisuuden merkityksestä museovierailija-tutkimuksessaan, kuinka hiljaisuus on tärkeää tietoisuuden kehittämiselle ja mahdollistaa sen, että vierailija arvostaa näkemäänsä. Hänen tutkimustensa mukaan hiljaisuus edelsi positiivisia tunteita, kuten esim. iloa ja innostusta.

Monessa puheenvuorossa museoiden tärkeiksi tehtäviksi sanottiin sitoutumisen aktiiviseksi toimijaksi omassa ympäristössään ja toisaalta syrjäytymisen ehkäisemisen. Taten ensimmäinen naisjohtaja, Ms. Balshaw, kertoi Tate Galleryssä olleesta näyttelystä seksuaalisuudesta. Näyttelyn yleisöstä 56 % oli LGBT-kävijöitä, ja museo sai tuhansittain asiakaskommentteja ja palautetta – enemmän kuin yhdestäkään muusta näyttelystä. Näyttelyn aikana museossa järjestettiin mm. Gay Club Party ja Voguing-esityksiä. Tate Modernissa oli puolestaan näyttely black powerista, ja sekin sai kolme kertaa enemmän kävijöitä kuin yleensä - ja etenkin nuoria!



Towerin ja Hampton Courtin lisäksi konferenssin aikana vierailtiin Geffrye Museumissa, Design Museumissa (California – Designing Freedom –näyttely), Kensingtonin palatsissa (Diana – Her Fashion Story –näyttely) sekä Leighton House Museumissa (Alma-Tadema – at Home in Antiquity).

Viimeisenä matkapäivänä oli vielä vierailu maineikkaaseen yliopistokaupunkiin Oxfordiin. Luentojen ohella oli parisen tuntia aikaa tutustua kaupungin museoihin, joista valitsin yhden, Ashmoleanin. Ashmolean-museolla olisi voinut viettää kauemminkin aikaa tutustuen sen valtaviin arkeologisiin kokoelmiin ja taideaarteisiin.


Helsingissä, 24.10.2017
Näyttelypäällikkö Minerva Keltanen, Suomen kansallismuseo



Ahsmoleanin museon antiikin kokoelmista veikeät  aryballos-hajustepullot. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti